tiistai 3. lokakuuta 2017

Saariselkä 2017

28.9. Torstai

Matkalle. Aamusta lähettelin lapsia koulutielle. Edellispäivänä on reppu valmisteltu matkaa varten, mutta eipä tietenkään ole kaikki mukana. Haen toisen kuoritakin matkavaatteeksi, vaikka uusi kuoripuku on hankittuna ja mukana. Päätän myös tulostaa kätkökartan hakemattomista kunnista (joita on paljon). Lopulta yhdeksän jälkeen olen matkalla. Tarkoitus oli ottaa kävelysauvat myös mukaan, mutta muistan ne vasta myöhemmin. Uusi teltta kuitenkin on, kevyt kahden hengen kapine.



Reitti menee tällä kertaa Kuopion kautta kohti Vaalaa. Muutama pysähdys matkalla, kolme uutta kuntaa kätkökartalle.
Vaalassa ruokatauko, Seppo kyytiin ja pohjoista kohti. Jatkamme suorinta tietä, koska joka tapauksessa väistämättä perillä ollaan myöhään. Rovaniemellä yritämme käydä napapiirin Nesteellä tankilla, mutta dieseliä ei heru. Shellistä löytyy menovesi ja kahvit. Pimeä alkaakin jo laskea ja loppumatkasta ei maisemia enää katsella. Muutenkin näkyvyys on ollut heikkoa, alkumatkan taitoin sumussa, keskivälillä oli parempi näkyvyys ja pohjoisempana alkaa taas olla sumua. Se myös tiivistyy lasiin ja sataa hennosti melkein koko matkan Rovaniemeltä pohjoiseen.
Ohitamme Saariselän lopulta ja kohta alkaakin Kuutuantie. Viimeiset (niin luultiin) viestit kotiin heti tien aluksi, mutta verkkoa on vielä kilometri ennen Aittajärveäkin. Seitsemisen autoa on parkissa. Joku tulee samaan aikaan ja jatkaa kohti rantaa. Menemme perässä toteamaan laavun olevan täynnä. Kartalla on merkintä tulipaikasta hieman alavirtaan ja toteammekin paikan sopivaksi leiriytyä. Haemme autosta tarvittavat kamat. Sitten perinteinen makkaranpaisto ja yöunille.



29.9. Perjantai

Yö menee varsin mukavasti. En herännyt kertaakaan kääntämään kylkeä, kuten yleensä. Heräilemme ja nousemme seitsemän aikoihin. Kostea aamu, teltta on märkä. Leipää, puuroa ja kahvit. Kuivailen telttaa sen mitä voin ja laitan sen kasaan. Jospa saamme sitä kuivailtua Jyrkkävaarassa. Haemme rinkat autolta ja reissu voi varsinaisesti alkaa. Ylitys lahkeet polvien yläpuolella, hieman roiskuu, mutta vettä ei ole yli polven. Viemme muutaman narun samalla toiselle puolelle. Yli päästyämme tuleekin etelän suunnasta jo pari miestä ylitykselle.
Kuivailemme rauhassa jalat ja jatkamme joen vartta. Maasto on helppoa, mutta juurakkoista ja kivistä. Sepon rinkka ei meinaa asettua kohdalleen, sitä pitää nostella toistuvasti. Puolukoita olisi vielä runsaasti. Ajoittain hieman ripsehtii vettä. Joki on komea keltaisine reunoineen. Eka tulipaikka on huoltamaton ja pysähdymme Suomujärven tulipaikalla, joka on Snellmannin majan suunnasta tulevan niemen pään kohdalla joen toisella puolella. Aika kapea uoma, mutta virtaus on yllättävän rauhallisen näköistä siihen nähden. Olisiko syvä. Suklaatauko tässä. Jokivarren seurailu jatkuu. Kohta vastarannalla on Snellmannin maja. Seuraava pysähdys pidetään Snellukosken tulipaikalla, jossa lounastamme ja lepäilemme hetken.


Kohta saavutamme pienen polkuseikkailun jälkeen Muorravaarakan joen.



Ylityspaikkaa etsiskelemme hieman, mutta lähdemme sitten alkuun mönkijäuran kohdilta. Hieman joudumme mutkittelemaan, mutta yli lopulta päästään. Laitamme kengät ja siirrymme Lotjanankosken tulipaikalle kahvitauolle. Siitä eteenpäin alkuun joki on koskimainen, mutta rauhoittuu sitten huolestuttavan syvän näköiseksi ja polkukin menee aivan rantaa myötäillen. Huimaa melkein.



Sitten alkaakin pikkuhiljaa voimat loppua ja kovasti jo odotamme Jyrkkävaaran suuntaan lähtevää polkua. Lopulta saavutamme sen. Täytämme vesipullot varulta, kun emme ole varmoja tuvan seudun vesipaikoista. Pientä nousua. Ensin tuntuu, että menemme takaisinkin päin ja saman puron yli monta kertaa, mutta sitten ura kaartaa oikealle kuivempaan maastoon ja lopulta tupa tulee näkyviin.
Tupa on tyhjä. Laitamme tulet kaminaan ja varusteita kuivumaan. Pienet levot ennen ruokaa tekee hyvää. Aika hiljaista on ollut tuvalla, muutama ihminen per yö. Voi olla, että olemme tuvassa yön. Varusteet kuivuvat nopeasti, saan teltan uudelleen kasaan.



30.9. Lauantai

Olemme yön keskenämme. Makuupussin tarvitsee yöllä päälle, sen verran tupa viilenee. Nyt heräilen vähän väliä vaihtamaan asentoa, särkee paikkoja. Kuuden jälkeen nousemme aamukahvin keittoon. Aamulla olo on sairas. Torkun lisää, mietimme sitten jatkoa. Olo alkaa kuitenkin helpottaa aamupalan jälkeen ja lähdemme kymmenen aikohin jatkamaan matkaa.


Alkumatka on vähän takkuisempaa, sitten lähtee kone käyntiin ja kulku sujumaan. Polku on paljon mukavassa kangasmetsässä, alkumatkasta tosin on taas paljon juuria. Paikoin on soisempia kohtia. Taukoilemme tiuhaan, Sepon rinkka taas oikuttelee. Ruokatauon pidämme Muorranmutkassa, Harrijoen ylityksen jälkeen. Onnistumme ylittämään joen kapeita keloja pitkin, nipin napin tosin.



Särkylääkintää tarvitaan, niskapääsärky äityy sen verran pahanksi. Tauon jälkeen lähdemme vasenta polkua, joka vaikuttaa kuitenkin lähtevän seuraamaan Harrijokea ja poikkeamme oikealle toiselle polulle. Yhdellä tauolla rajan kopteri lentä jokilaaksoa pitkin ja jonkun ajan päästä takaisin. Myöhemmin selviää sen hakeneen jalkansa loukanneen maastosta.

Etsi kuvasta helikopteri!
Joen takaiset päät tulevat mukavasti näkyviin. Loppumatkan lampien tulipaikka on huoltamaton niinkuin käyttämälläni kartalla moni muukin. Lopulta kopterin laskupaikan merkki tulee näkyviin ja olemme perillä Muorravaarakan tuvalla. Omalta kohdalta suurin osa matkasta meni hyvin, mieli oli virkeä eikä rinkka tuntunut pahastikaan painavalta. Jaksoin katsella maisemiakin eikä tullut vain tuijoteltua polkua.
Lepäilemme taas lämpimässä tuvassa ensin, yksi matkalainen on kummallakin puolella tuvassa. Vaihdan kaikki hiostuneet vaatteet. Kädet eivät tahdo lämmitä ennen kuin syönnin jälkeen. Alamme taas ajoissa nukkumaan.

1.10. Sunnuntai

Aamusta unta riittää pätkissä lähes seitsemään. Aamu laitetaan liikkeelle kahvilla. Taivas on selkeä, aurinko nousee. Puuroa otamme reilusti. Kujailemme lähelle puolta päivää ja päiväruuan jälkeen lähdemme kevyellä varustuksella Tiuhtelmapäälle. Nousu ottaa jalkoihin ja hengen päälle, ilman rinkkaakin. Ihailemme jokilaakson maisemia antaumuksella.





Seppo saa puhelimeen hyvät kentät ja viestii kotiin. Sokostin takana molemmin puolin tulee sumua joka onneksi haihtuu Muorran puolella. Myös Anterin suunnalla rajan seudussa on sumuista.


Vaivaiskoivikko on vaivaksi, kun nousemme kurusta päälle. Ei juuri tuule ja maisemat ovat mukavat. Aika huikonen olisi tätä kautta Rovapäälle ja Anterinmukkaan, mutta maisemat olisivat upeat.
"Oikaisemme" taas, lähdemme arviosuunnalla kohti tupaa. Vaivaiskoivikon jälkeen metsä on kohtuullisen hyvää kulkea. Osumme jokivarteen n. 300 metriä alavirtaan tuvalta. Yksi kulkija on tullut lisää. Myöhemmin tulee pariskunta, joka syö tuvassa, mutta vetäytyy omilleen sitten.
Kirjaukset loppuvat näköjään reissulta tähän. Pari päivää matkalla kuitenkin meni, täytyy koittaa muistella...

2.10. Maanantai

Seuraavana päivänä kuvien perusteella liikkeelle on lähdetty rauhalliseen tahtiin vasta puolen päivän aikoihin. Heräsin muistaakseni ennen muita ja käveleskelin jokivarressa. Kävin katsomassa rakennelmaa ylävirran suunnalla ja se osoittautui keittokatoksen tapaiseksi. Joen yli pääsimme kunnialla ja nousu kohti Pirunkurua sujui kohtuullisesti. Avomaastossa tuuli yltyi ja keli meni sumuiseksi.


Menin kurun läpi nyt sulan maan aikana ensimmäistä kertaa. Olin tallettanut kurussa olevan kätkön puhelimeen ja kävin kuittaamassa löytöni. Kurun jälkeen vihmoi vettä, mutta onneksi selän takaa. Sääliksi kävi kohti Muorravaarakkaa suunnannutta vaeltajaa, jolla vesi tuli päin pläsiä. Ukselmakuru oli hienoa reittiä, helppoa tietysti alamäkeen kävellä.


Nousimme Hattupään kylkeä nousevaa polkua ylemmäs. Tämä nousu meni yllättävän helposti, metrejä silti tuli ihan mukavasti. Hyvä oli Ruopimapäitä täältä katsella ja muistella aiempaa retkeä sen kylkeä. Laskimme sitten ojien/jokien risteyksen seutuun, josta pääsimme helposti yli. Vaihtelevien polkujen myötä tulimme Sarvijoen varteen, josta keloa pitkin yli tuvalle.
Tuvalla oli yksi kaveri, jonka Muorravaarakassa aiemmin tapasimmekin. Iltapuhteet ja tupayö. Mietin teltan laittamista, kun laveri tuppaa olemaan kova, mutta ei napannut sitten.

3.10. Tiistai

Aamuhommat sujuivat viimeisenä maastoaamuna aiempia vilkkaammin ja ekat kuvat jokivarresta ovat jo ennen yhdeksää. Kymmeneltä nousu Kaarnepäälle on jo suoritettu ja päästään kävelemään huippua pitkin kohti Kuotmuttipäätä ja Maantiekurua.


Pari napostelutaukoa täällä tarvi pitää. Laskupolku Kuotmuttipään pohjoispäästä ei sitten satu kohdalle vaan laskettelemme sammalikossa rinnettä alas. Lopulta tulee poikkisuuntainen polku vastaan, jota pitkin matkaamme Maantiekuruun. Tästähän ei enää pitkä huikonen olekaan Suomujoelle.


Aittajärven tiellä tuli poroja melkoinen tokka vastaan ja poromiehet perässä.


Kotimatkan pizzat syötiin Karwanissa Sodankylässä, lihaisalle linjalle taas lipsahti ja maha tästä tietysti tykkäsi huonoa.


Seuraavana päivänä kotimatkan tein Pohjois-Karjalan mutkalla, kätköjä hakien.