Saariselkä 2021

Viime tinkaan meni taas varusteiden tarkistus. Riittävästi lienee kuitenkin mukaan lähtenyt, ainakin ekana yönä saan teltan pystyyn ja pääsen pussiin patjalle eikä nälkäkään tule.

26.5. keskiviikko

Lappiin on pitkä matka vaikka Keski-Suomesta lähtee liikkeelle. Työpäivän päälle ajan Haapavedelle mutkien kautta: Lintulahdessa tyhjennys ja täyttö, sitten Ylivieskaan siskoa morjenstamaan ja kauppatarjontaan tutustumaan, kun jotain puutteita keksin. 

Jossain tien päällä sateenkaari povaa hyvää eteen.

27.5. torstai

Aamusta matka jatkuu. Rekkaa löytyy hidasteteeksi ja muitakin köröttelijöitä. Limingassa ABC:llä täytyy taas käydä. Sitten Ouluntullista geokätkö, toivottavasti oli Kempeleen puolella. Uuden OYSin työmaan ohi ajelen. Kaistanvaihtovaikeuden vuoksi ajan sitten kaupungin läpi Tuiraan. Kuivaniemessä jo nälättää, lounastauko. En tankkaa, koska kallista.

Navigaattori ehdottaa Simosta sivutiereittejä. Päätän antaa kohtalon vaikuttaa, jos Simosta löytyy kohtuuhintaista polttoainetta, menen tuota reittiä. Ei löydy, joten nelostie jatkuu. Kemissä en muista poiketa huoltoasemia kohti, ohitustie menee sujuvasti riittävän kaukana kaikesta. Tähtään sitten Tervolan Tervakuksaan, siellä on joskus tullut poikettua.

Yllätys, yllätys, mittarikenttä on remontissa, ei heru menovettä. Heikosta polttoainetilanteesta huolimatta käyn kylällä pärtsäämässä ja terkkaria katsomassa, tuollakin on tullut joskus työhommissa käytyä. Sitten takaisin tielle ja ekalle TB:n kylmäasemalle tavoista poiketen. Ja tietyisti ihan kohta olisi ollut ABC:n asema tarjolla (pitkä tarina).

Ennen Rovaniemeä saan ohittaa marssirivistön ilmeisesti viestikalustoa. Teollisuuskylän Nesteeltä käyn jäätelöä ja juomista hakemassa. Tällä kertaa en stoppaile napapiirillä. Vikajärvellä näyttää olevan yllättävän edullista polttoainetta tarjolla.

Jonkin matkaa menee mukavasti, kunnes on taas tuuppanoita tiellä. Syykin selviää muutaman ohituksen jälkeen, marssirivistö 11 ajoneuvoa. Jotkut haluavat mieluummin ajella 60 km/h, kuin ohittaa ne. Not me. Muutama eka rekan perästä, sitten lopulta rekasta ohi. Koko ohitusurakka vie n. 50 km. En pysähdy ainakaan ennen Sodankylää...

Sodankylässä ei pysähdytytä ja jatkan matkaa kohti Peurasuvantoa. RetkiElinan kahvilan aukioloaikaa arvuuttelen, ehdinkö ennen sulkemista. Näyttää olevan 10-17 ja ehdin parikymmentä minuuttia ennen. Puolukkapiiras kahvilla on herkullista. Reissun tarkoitus tulee puheeksi ja saan kutsun tulla paluumatkalla kertomaan kokemuksesta.

Saariselästä ohi, Ivaloon on mentävä leipäostoksille. Sieltä sitten itää kohti. Uusi reitti näyttää olevan jo viitoitettu selvästi ennen raja-asemaa ja ajelen sinne. Uutta sorauraa saa huruutella ja tie viekin ihan oikeaan paikkaan. Tiellä ennen sillan parkkia on taas vettä ja ajelen viime kerrasta tutulle paikalle. Nyt on muutama muukin auto täällä.

Rinkan välppäystä täytyy tehdä, ahdan loput kamat sisään. Sitten käppäilykamat päälle, auto lukkoon ja avain jemmaan (taskuun). 

Iloinen retkeilijä lähdössä.

Käyn katsomassa sillan kulman laavua, mukavasti sivussa sillasta, kivan näköinen paikka. Sitten hytkyvää siltaa Luton yli. Käyn kurkkaamassa myös Kiertämäjoen, vettä on paljon, kova virtaus. Sitten polulle.

Minulla on ensi kertaa sauvat mukana ja kylläpä on hyvä ylitellä kosteita kohtia, puita ja kiviä, kun saa hyvin tukea. Ehkä myös hartioiden lihakset tykkäävät liikkeestä olkaviilekkeiden alla. Joudun vähentämään takin päältä pois eikä pipokaan ole tarpeen. Sataa ripeksii muutaman pisaran, mutta ei kastaakseen. Hetken päästä tipahtaa taas muutama. Jokusen kerran tämän toistuttua pysähdyn laittamaan sadesuojan rinkan päälle. Eipä ripeksi enää pisaraakaan.

Parissa kohdassa on tehty oikopolkuja varsinaisen polun seuratessa joen mutkia. Eipä tänne oikomaan ole tultu, joten kierrän mutkien kautta. Matkalle on merkitty useita tulipaikkoja, joista yhdessä on penkit ja jopa verkko puita varten, tosin tyhjä. Kun alan lähestyä Alempaa Kiertämäjärveä, yritän arvailla ja muistella, miten viimeksi onnistuin toiseen suuntaan eksymään polulta. Toisella reunalla vähän soista osuutta polku on hetken vähän hukassa ja sivuun lähtee mönkijän jälki, olisiko lie sotkenut? Järven täällä päässä on hieman jäätä rannassa, kaukaa pilkottaa osin lumipeitteinen tunturi.

Alempi Kiertämäjärvi.

 Kohta laavu näkyykin ja arvelen jääväni tähän yöksi, kun kellokin lähenee 21:ta. Laavulla on kaksi miestä, jotka ovat kävely- ja kalastusreissulla. Paistelen makkarat tulilla, syön leivän ja pystytän teltan rinteeseen. Vielä kirjoittelut ja hetki kirjaa ja yöpuulle.

28.5. perjantai

Yöllä sai heräillä monta kertaa. Ulkona käyntiä pystyi venyttämään joten kuten. Jaloille lisälämmöksi tarvitsi untuvatakin, sitten tarkeni paremmin. Jossain vaiheessa sade ropisi kummallisen kuuloisena. Katsoin ja katon päällä oli lunta. Aamulla sitä oli maassa vain hitunen jäljellä.

Aamun eväs.

Aamupalaa normaaliin tapaan: puuro, soppa, kahvia ja leivät. Viileää oli, ei palellut kuitenkaan. Teltan kuivausväline puuttui, joten kuivasin hieman ekstrapipoon, joka oli vesipullotaskussa. Hieman jäi kosteutta, mutta pakkasin sisä- ja ulkoteltan erikseen. Liikkeelle lähdin joskus 9 jälkeen.

Eipä tuntunut järven ranta hetikään yhtä pitkältä kuin viimeksi toiseen suuntaan. Jo kohta tuli kolmikko vastaan, yksi näistä koira. Järven jälkeen tuli mukavaa metsää, joen vartta ja vähän kauempanakin meni reitti. Ojien ylityksiä, pientä suotakin matkalla. Karhuojan hienon tulipaikan ohitan vain. Vaatetta jäi reilusti, pitäisi jossain vaiheessa vähentää.

Lounastan Hangasojan tulipaikalla. Tässä joki on hyvin tyynesti virtaava. Osin lumipeitteinen Peuranampumapään huippu näkyy tähän. Pohdin kovasti reittiä, koska ylityspaikka olisi ihan kohta. Jos siis ajatus on nousta tunturiin, yöpyä pään sivussa. Lunta näyttää olevan, tosin näkyvissä ovat pohjoisrinteet. Voisi myös laskeutua Harrijoen puolelle tai hulluuksissaan jatkaa päitä myöten Anterijoen puolelle. Seurailen nyt alkuun kuitenkin jokea suoalueelle ja tarkkailen ylitysmahdollisuuksia. Yhdessä kohtaa jo olen aloittaa ylityksen, mutta toisen puolen kosteikko hidastaa. Poroaidan vierestä näyttäisi myös pääsevän, mutta nyt kengät ovat jo märät, vessattaa ja tuo lumitilannekin arveluttaa. Josko kuitenkin tuvalle ja tien kautta? Joen puoleisesta poroaidasta menen ensin, mutta toean kosteikon yli pääsevän paremmin aidan tulopuolta ja palaan takaisin. Toinen portti näkyy vähän matkan päässä. Sitten vielä vajaa kilometri järven rantaa ja mökki ilmestyy näkyviin. Järvi on osin ohuen jään peittämä.

Kiertämäjärven tupa.

Saan tulet aikaan hetken yrittämisen tuloksena ja sukat ja kengät kuivumista yrittämään. Eivätpä kengät mitään kuivumaan ehdi, mutta yritetään edes. Ajatus on nyt aamulla jatkaa rajan kautta. Katson rinteitä sillä silmällä ja tarvittaessa köpöttelen tietä Anterinmukkaan asti, kun sinne olisi hinku päästä. Sunnuntai voisi olla lepäilypäivä tai taas hulluttelun iskiessä joku seikkailu ja sitten rivakasti takaisin kahdessa päivässä, jotta tiistaina on jo matkalla takaisin tien päällä.

Saan myöhemmin seuraksi tutut kalamiehet.

29.5. lauantai

Aamulla lämpö on ulkona nollan nurkilla. Yöllä kävin ulkona klo 0.50 ja oli valoisaa kuin päivällä. Muiden vielä nukkuessa teen puurot tulipaikalla. Etelän kalamiehet ovat olleet mukavaa juttuseuraa. Heidän herättyään käyn pakkaamassa pussin ja alustan ja toivotamme hyvät loppureissut (taas). Sitten polulle.

Alkumatkasta yritän taas tunnistaa kohtaa, josta tulin suon yli ylityspaikalta viimeksi, mutta ei onnistu. Polulla on paljon märkiä kohtia kierreltävänä. Seuraavan lammen kohdalta näkyy komeasti tuntureille. Ainakin kaksi venettä näyttää olevan. Ahmaojan tulipaikalle tulee Garminin mukaan n. 3km. Eipä huvittane tuvalle mennä välillä yöksi, jos rajan pintaa on kulkemassa. Leipää mutustaessani tulee hirvi reilun sadan metrin päästä joen läheltä, hiippailee hitaasti ja ylittää polun luimistellen ja säpsähdellen. Mitä lie kuulee. Se katsoo suuntaanikin muutamia kertoja ja vasta hieman liikahtaessani ottamaan vettä, se lähtee laukkomaan.

Ahmaojan tulipaikka.

Baana. Hirvaspäitä taustalla.

Sitten olisi tietä edessä. Ura on varsin hyvä mennä, märkyyttä tosin on, pehmeää ja lunta. Eipä käy kateeksi pyöräilijöitä, jotka ovat Anterissa käyneet... kuntoilun kannalta :) Tuntureita vilkuillen saavutan aika nopeasti porokämpän ja valvontatuvan. Huomaan tulipaikan niiden välissä Harrijärven rannassa ja kaarran sinne lounastamaan. Mukava paikka, ei tosin puuhuoltoa. Telttapaikoja on hyvin tasaisella kentällä ja Anterinmukan vieraskirjan mukaan käyttöäkin on.

Harrijärven rantaa.

Uusin voimin taas eteenpäin. Polku kaartelee ja nousee ja kohta olenkin Vuosselinpuron kohdallaa. Nämä lapin nimet ovat tähän aikaan vuodesta vähän hassuja, on tuo oja ainakin, jos ei joki.. Kohta ilmeisesti eroaa jonkinlainen polku tien mukaisesti kulkemaan joen toiselle puolelle, seuraten sähkölinjaa ilmeisesti. Jatkan kuitenkin pääuraa. Pidän matkalla pari taukoa ja muutaman lyhyen huokaustuokion. Hirvaspäänpalojen tulipaikka tulee taas yllättävän nopeasti vastaan. Siinä on jopa puuhuoltokin, mutta telttapaikkojen suhteen kohta on vähän hankala.

Suklaatauon jälkeen taas eteenpäin. Länsimmäisen Helttamoroston noustessa eteen alan pohtia "oikaisua" sen ja Korvapuolen välistä. Järki ei ehdi mukaan päätöksentekoon ennen kuin jalat vievät jo. Yllättäen lunta on vastassa. Pälvikohtia löytyy ja pääsen niitä pitkin kiertelemään aika pitkälle, kunnes lumessa kahlailupaikkoja tulee. Ehkä kaksi askelta on kantohankea koko matkalla. Seurailen ojauomaa hiljalleen ylös. Raskasta, mutta toisaalta ihan toista kuin hiekkatietä. Välillä reitti on kanjonimaista. Maisemat alkavata avautua taaksepäin. Helttamorosto nousee vasemmalle ja ylempää aukeaa näkymä Korvapuolenkin suuntaan. Ollapa vähemmän lunta, niin voisi nousta tuonne. Lunta on välillä vain pinnan peitto, mutta pääosin puolisääreen, välillä polveen asti. Osan matkaa pystyy kulkemaan ihan ojan parrasta, mutta välillä täytyy nousta kauemmas. 

Tyypillistä "oikaisumaastoa" 1.

Tyypillistä "oikaisumaastoa" 2.

 

Useamman huokaustauon vaatii ylös pääseminen, mutta niin vain alkulähteille pääsin. Sitten alarinteeseen. Aika ripeästi rinne alkoi antaa oikealle ja piti alkaa lukemaan karttaa ja tarkkailla kompassia, ettei käy vanhanaikaisesti. Onnistun laskeutumaan sopivasti aika lähelle oikealta ja tulosuunnasta tulevien ojien yhtymäkohtaa. Nyt lunta alkaa olla riittävästi, lähes koko laakso on valkoisena. Patukkatauon paikka.

Kahlaaminen jatkuu. Hyvänä puolena on toki se, että nyt suunta on alamäkeen. Muutama molskahdus tulee lumipätkillä, eli sulamistakin tapahtuu. Kengät ovat jo valmiiksi märät, joten ei liene väliä. Luulen suht nopeasti ohittavani oikealta laskevan haaran ja alan jo odotella Anterijoen pian ilmaantuvan näkökenttään. Kuitenkin oikealta laskee alas vuolas haara. Hitto. Olen ylärinteessä jo aika korkealla ja oikealla kahden nyppylän väli näyttää olevan lähes samalla tasolla, joten samoilla kirvaamisilla jatkan tuostakin. Lumista on kumpaakin reittiä joka tapauksessa. Nousua tulee hieman, mutta ei mahdottomasti. Hieman lumetontakin pätkää tulee, mikä ilahduttaa kovasti. Ylhäällä valitsen nyt vasemman rinteen ja lähden alas. Jotain kummaa nopeaa paukutusta kuuluu lyhyt sarja jostain oikealta. Hmm. En ole yksin. Jatkan alas ja huomaan vielä enemmän vasemmalle painuvan ojauoman ja kaarran senkin yli. Muutama sata metriä vielä ja Anterijoki tulee näkyviin.

Hieman erikuntoinen ura.

Pettymyksen tuo kulku-ura, joka on nyt soisella pohjalla luminen. Kelkan jälki kantaa välillä, välillä ei ja pohjan pettämisen odottelu on aika raastavaa. Vesikohtia on myös runsaasti ja pätkä onkin todella raskas. Katson kartasta etappeja, jotta on jotain merkkejä, millä todeta etenevänsä ja määränpään lähestyvän ja matka eteneekin kohtuullisen mukavasti. Kaarto vasempaan, sitten suoraan, joesta kauemmas, jokea lähemmäs, polku tekee mutkan, takaisin, kaarto ja - ai tässä tulikin Kaarreoja vastaan. Nousen hieman ojan vartta, kun ensin edes huomaa asiaa, mutta sitten se valkenee.

Kiertämäojan suulla.

Pikku huokaisu ja kengät pois. Sukat ovat läpimärät, joten antaa olla jalassa. Ylitystossut jalkaan, vaelluskengät kaulaan ja rinkka selkään. Vettä on puolisääreen ei sen kummemmin valitussa ylityskohdassa. Suuntaan Anterin varren polulle. Ojaa seuraavaa uraa en oikein havaitsekaan. Polku on hyvää kulkea, suht lumeton ja muutamat laikut on helppo kiertää.

Anterinmukka on tyhjä. Aiemmin vastaantullut koiraperhe ja pyöräilijät kävijöine kuun vaihteen hiihtäjien jälkeen. Joessa ei ole ihan hulluna vettä tällä kertaa. Rovapää näkyy komeasti. Aurinkokin näyttäytyy, taisi tosin näkyä pariin otteeseen matkallakin.

Rovapää ja puuvaja.

Pakko lepuuttaa hetki. Päivän matka oli n. 23 kilometriä ja nousuakin tuli ja lumessa kahlailua. Syödäkin varmaan pitäisi, mutta ei ole juuri nyt nälän tunnetta. Juon, otan suklaata ja elvyn. Saan aikaiseksi ruuan lopulta. Sitten saunaa lämpiämään, kun alkaa olla jo ilta. Kamina lämmittää hieman aluksi. Puita pitää pieniä aika lailla, isoilla haloilla ei tahdo saada tulia aikaiseksi tai pysymään.

Sauna ei ihan tulikuumaksi ehdi, mutta riittää minulle. Saunan jälkeen kengät ja sukat sinne yrittämään kuivumista. Vähän karkkia ja vieraskirjan ja mukana olevan kirjan lukemista. Porot ovat rohkeasti tuvan ympärillä. Unta saa hetken odotella, mutta sitten sitä maittaakin mukavasti.

30.5. sunnuntai

Katson kelloa 8 aikoihin. Venyilen vielä hetken, ulkona käynnin jälkeen palaan edelleen pötköttelemään. Eilinen tuntuu koko kropassa. Ehkä nukahdankin vielä hetkeksi, ainakin piristyn. Taaskaan ei ole kovin nälän tunnetta, mutta teen silti perus puurot ja leivät ja hyvinpä nuo sitten maistuvat. Aurinko paistaa ja lintuja on paljon.

Pienin taas puita, nyt pussiin, ja laitan saunaan pienet lämmöt. Sukat ovat lähes kuivat, mutta kenkien kanssa ei ole tapahtunut mitään. Liekö kuivavat ennen juhannusta. Pohdin reittisuunnitelmaa, lähtisinkö kuitenkin jo tänään esim. jokivarren laavulle. Olisi se pois seuraavilta päiviltä. Toisena vaihtoehtona on toipua tämä päivä ja huomenna hipsiä Harrijärvelle tai Ahmaojalle tai Kiertämälle tai miten ja mihin asti nyt jalat vievät. Tiistaina haluaisin kuitenkin olla suht ajoissa autolla, jotta ehtisin ennen etelään lähtöä pyöriä vielä täällä. Siidassa voisi käydä ja Kiilopäällä. Ehkä yöpyminen jälleen Rovaniemellä ja keskiviikkona kotikonnuille.

Tuon kengät sitten sisälle. Istuksin ulkona auringossa. Syön pariin kertaan ruuan, vaikka ei edelleenkään ole kovin nälkä, niinkuin reissuilla aika yleisesti tahtoo olla. Luen kirjaa ja kämpän historiikin, suunnittelen tulevien päivien etappeja. Lepopäivä oli uusi asia aiempiin reissuihin nähden ja hyvä sellainen.

Se tupa.

Saunan kuistilta epätyypilliseen suuntaan.

 

31.5. maanantai

Aamulla heräilen jo kuuden aikaan ja päätän nousta. Aamupuuro, tuhkat, vedet ja siivous. Aikaa vierähtää ja kahdeksan maissa nousee rinkka harteille. Päätän kokeilla muovipusseja kenkiin (ei, ei). Kaarreoja tulee nopsasti vastaan. Kenkien välppäys ja yli, sitten sama välppäys toisin päin. Ripustan pyyhkeen roikkumaan rinkasta, liehukoon siinä. Ylityskengät myös roikkumaan ja sadesuojaa rinkan yläosan peitoksi. Teltta tulee vähän pussistaan ulos ja kepit ja tikut ovat erikseen rinkan sivussa. Pysynevät mukana.

Tunnistan muutaman vuoden takaisen reitin suurpiirteisesti, silloin tulin Siliäselältä alas suuntana tämä Kaarreojan suu. Lähden sitten hipsuttelemaan polkua. Alkumatkan polku on ihan kohtuullista. Vähän matkaa pohjoiseen menevä osuus on myös, mutta sitten alkaa lammikoiden kiertely. Aika nopeasti tulen ojalle, jonka vartta tulin lauantaina. Meinaa olla haastavaa päästä siitä yli. Toiseen suuntaan pääsin pölliä pitkin niin lähelle tätä reunaa, että pystyin hyppäämään rantaan, mutta en lähde kokeilemaan samaa toiseen suuntaan. Manailen, että taasko pitää kahlata, mutta samalla noustuani ojan vartta ylös, löydän hullunpöllin, jota pitkin sipaisen yli. Jonkun ajan päästä on vastassa Hirvasoja. Tämä näyttääkin sitten siltä, ettei helppoa ylityskohtaa tulle löytymään ihan helposti, joten kenkää pois. Ajauduin vielä uran vasempaan reunaan, lähempänä Anterijokea olisi saattanut olla helpompia ylityskohtia. Nyt parin askelen jälkeen jalka humpsahtaa hiekkaan reilun kengän verran, ei onneksi enempää, mutta eipä ole hääviä hiekkatäyteiselle crocs-tyyppisellä kengällä.

Mennäänpäs mokomasta yli, että ...

Nopeasti olenkin jo pyöräparkin laavulla. Kummasti tätä paikkaa ei ole nimikyltitetty. Puuhuolto kuitenkin on ja wc ja hieno maisema joen yli Puoli- ja Purnupäälle. Joki on tässä vähän kauempana, vähäinen oja menee lähempänä. Pidän lounastauon, taas väkisin.

Maisemat laavulta.

Sitten eteenpäin. Vanhan raja-aseman länsipuolelle on tehty pari uudempaa rakennusta. Kierrän aseman pihan kautta. On täällä tosiaan useampi rakennus ja selvästi joskus asuttu. Mikäs näissä maisemissa asuessa. Näin keväällä ei vain noin vaan lähdetäkään kylille. Ehkä telakulkuneuvolla onnistuisi tai lentopelillä tietysti.

Tie on välillä luminen ja välillä pehmeä, mutta hyvin kuljettavissa. Ojien yli on sillat tai rummut. Kohta alkaa nousu Helttamorostojen väliin ja sitä riittääkin. Toisenkin kerran saa pysähtyä huokaisemaan. Huomaan tieuran pengerryksen ja voin vain ihailla sitä työväkeä, joka aikoinaan, ennen sotia, on tien pohjaa ollut tekemässä.

Myös siltoja on tehty.

Lopulta savutan huipun ja menen tien sivuun penkalle poroaidan viereen. Makoilen, otan suklaata ja hörpin vettä. Tästä on myös upea maisema Korvapuolen ja Hirvaspäiden suuntaan. Kohta jotain vilkahtaa pohjoisen suunnassa. Kolme kulkijaa ilmestyy näkyviin. Istun hiljaa ihmetellen ja joukko kävelee ohi minua huomaamatta. Enpä olisi niin juttutuulella ollutkaan, mutta kulkemiseen keskittynyttä menoa oli. Jatkan maisemien ihailua ja lepäilyä hetken ennen kuin jatkan matkaa. 

Keskellä Korvapuoli.

Yritän tunnistaa kohtaa, josta lähdin pari päivää sitten maastopätkälle, mutta en huomaa sitä. Paarustan polkua, jokunen etappi on vielä ennen Harrijärveä, jossa ajattelen pitäväni seuraavan pidemmän tauon. Hirvaspäänpalojen tulipaikalla pysähdyn hetken, täytän vesipullon. Sitten oikeastaan menen isommitta tauoitta Harrijärvelle. Tie on välillä hyvin pehmeää, routa alkaa sulamaan. Kuitenkin pääosin se on edelleen hyvin kuljettavaa. Arvioin koko ajan, uskallanko jatkaa tietä pitkin Ahmaojalta vai valitsenko varman, mutta luultavasti ainakin pari kilometriä pidemmän polkureitin Kiertämäjoen vartta.

Harrijärvellä parkkiin. Teen ruuan, juon kaakaota ja pötköttelen. Makoilua haittaa kirkas aurinko, joten laitan pipon silmille. Sitten jokin naksahtelee siellä täällä ympärillä. Kun katson, mitään ei kuulu. Tämä toistuu muutaman kerran, kunnes päätän nousta ja lähteä.

Tutut jäljet tulivat vastaan.

Seuraava rinkan lasku on Ahmaojalla. Katson jälkiä lähteneen tien suuntaan ylös, joten arvelen alkupäivien kalamiesten lähteneen suunnitelmansa mukaan sinne. Lähden nousemaan sitten minäkin. Ajattelen katsovani leiripaikkaa polun laskupuolelta ennen soisempaa aluetta.

Onpa nousua taas. Tie on välillä tosi pehmeä pitempiä matkoja ja taas epäilyttää, noinko sitä pääsee läpi asti. Sitten taas tulee kovempaa kohtaa. Taakse avautuu tunturinäkymää vaatien pyörimistä ja pysähtelyjä. Huipun luona on poroaidan portti, vähän sitä ennen on mielenkiintoisia jälkiä hiekassa.

Jonkun muun tassunjälki.

Kohta meinaa poru päästä, kun katson kartassakin olevia lammikoita edessäni. Miten noista pääsee ohi..? Vasenta reunaa menee kuitenkin lumipeitteinen ura, joka ei näyttäisi menevän vetisten kohtien päältä. Lumi ei tietenkään täysin kanna, ei tosin upota pohjia myötenkään ja pääsen etenemään. Toista puolta saattaisi myös mennä lumetonkin reitti, mutta kuivuudesta ei sitten tiedä.

Tämä on jo alempaa otettu kuva takaisinpäin.

Seuraava pätkä on suht kevyttä laskettelua. Päätän kuitenkin alkaa katsomaan yöpaikkaa, muuten vaarana on lasketella Lutolle asti eikä huomenna onnistu liikkuminen ollenkaan varsinkin autossa istumisen jälkeen. Kohta löytyykin hyvä töyräs polun varrelta, siitä on näkyvyyttä pohjoisen vaaroille, hieman välttävästi tosin. Töyräs on vain kohtuullisen jyrkkä ja juurella ja tien toisella puolella olevan ojan välillä on lunta, joten leirikengillä ei veden haku onnistu. Onneksi olen suht vastikään syönyt ja vettäkin tuli otettua Harrijärveltä sen verran, että pärjään. Pesen jalat lumessa töyrään päällä, tuoksahtavat aika lailla, kiitos muovipussituksen. Kirjoittelen, luen vähän ja koitan, jos suklaa maistuisi ja sitten unille. Matkaa jäi taitettavaksi ehkä seitsemisen kilometriä.

Teltta aitiopaikalla.

1.6. tiistai

Taas viimeisen päivän kirjaamiset ovat tekemättä. Mutta hyvinhän sitä muistaa nyt 9 kuukauden takaisia tunnelmia.. Onneksi laitekantaa on ollut mukana ja Garminin mukaan liikkeelle olen lähtenyt jo 6.30. Ei siis ole uni maittanut rajan pinnassa. Tien kävely oli helppoa ja nopeaa. Tunnistin historiallisia merkkejä matkalta, lumiauraa suon takaa ja siltojen runkoja muun muassa. Seurasin gps:stä aiempaa seikkailuani Kolmokkiojan seudussa, en kovinkaan kaukana käynyt tästä urasta silloin. Tie muuttui enemmän tavanomaisemmaksi hiekkatieksi, kun matka eteni. 

Tauko paikalla.

Kuivaa baanaa.

Aika nopeasti ura kaarsi vasemmalle ja kohta ojan varteen suuntaava urakin siitä erkani. Sillan jälkeen taas pieni metsäpätkä autolle ja reissu oli takana. Viimeisen päivän matka oli reilut 8 km.

Kävin katsomassa Raja-Joosepin asuinpaikkaa vielä ennen lähtöä. Ihan helppoa ei varmasti elämä ole täällä aikoinaan ollut, mutta jokin veti rannikon pojan tänne metsän keskelle aikoinaan.

Saariselkä 2019 kevät

Viime syksylle pitkälle suunniteltu reissu peruuntui viime metreillä erinnäisistä syistä. Siksi keväälle ilmaantuneesta sopivasta slotista huolimatta en kovinkaan varautumista tehnyt ajankohdan lähentyessä vaan odottelin käytännössä lähtöpäivän aamuun. Tutkailin kuitenkin kevään mittaan muiden retkikertomuksia ja suunnittelin reittiä. Kevään runsaan vesimäärän vuoksi yritin suunnitella reittiä, jossa olisi mahdollisimman vähän vesistöjen ylityksiä. Kiilopäältä Luirolle se nykyään onnistuisi, mutta reitti ei houkuttanut. Nostalgiasyistä se tietysti olisi kiva käydä kulkemassa, mutta ei ainoana reissuna. Päädyin rengasreittiin Raja-Joosepista lähtien. Ajatus on alkuun seurata jokivartta länteen, poiketa Pahaojan vartta Jyrkkävaaraan, josta ehkä Harrijoen seudusta huippujen kautta Anterinmukkaan ja taas huippujen yli Kiertämäjärville. Kevyempi päivä voisi olla Anterissa.

18.5. Lauantai

Pakkaaminen alkoi sitten lauantaiaamuna, kun reissuun oli tarkoitus lähteä. Sehän tiesi sitä, että jotain tulisi unohtumaan ja saa käydä matkan varrella ehkä useamminkin kaupassa tarvikkeita täydentämässä. Matka pohjoiseen on kuitenkin mielestäni olennainen osa koko reissua, tykkään kovasti maaston muuttumisesta pohjoiseen tultaessa ja muutenkin matkalla nähdä tuttuja maisemia. Onneksi rinkassa oli osa tavaroista viime reissun jäljiltä valmiina ja oleellisimpien olinpaikka oli suurin piirtein tiedossa. Mitä nyt makuupussin pussia ja makuualustaa piti kaivella ja luulla kadonneen. Leatherman ja lautanen jäivät ja paracord-naru oli mystisesti hävinnyt enkä korvaavaa köyttä muistanut ottaa mahdollista tarpin virittelyä varten. Vanhasta kunnon  Magellan GPS 320:sta oli muisti tyhjentynyt huolella ja kaikki kämppien koordinaatit olivat hävinneet. Uudet saa syötettyä, kun ensimmäinen kunnon karttataulu ne kertoo.
Peräkontti pullollaan tien päälle. Rinkan suojaksi hankkimani Ospreyn suoja ei riittänyt viereenkään 906:n peittona ja kävin ensitöikseni vaihtamassa Partioaitassa Fjällrävenin suojan tilalle, mikä oli onneksi riittävä. Karkkia ja puuroja kaupasta, ruoka-annoksia muutama ja lopulta ulos kaupungista. Käyn matkan varrella sukulaisissa kahvilla ja otan yöksi huoneiston Rovaniemeltä. Oulun seudussa on pitkästi 60-80 rajoitusta tietöiden vuoksi ja taas Iin jälkeen 80 ohitustietyömaata. Sen jälkeen pääsee mukavammin matkaamaan, muu liikennekin harvenee.

19.5. Sunnuntai

Rovaniemellä vietän yön saunallisessa kaksiossa ja aamusta pakkailen repun liki valmiiksi. Kiilopäällä käyn kääntymässä, Kuukkelista hakemassa teetä ja muistikirjan, Kaunispäältä katsomassa kairan lumitilannetta ja Kuutuantien risteyksestä jatkan ohi kohti Ivaloa. Raja-Joosepista hiekkatiellä on tien leveys vettä vähän ennen sillan kulman parkkipaikkaa. Koukkaan sitten edellistä uraa kohti jokea ja jätän auton sinne. Matkavaatteet päälle ja rantaa myötäilevää polkua sillalle. Matka ei ole pitkä. Täällä kulmalla ensimmäistä kertaa, mutta silta on toki kuvista tuttu. Erilainen ympäristö tietysti on kuin kuvitelmissa. Luttojoki on leveä ja näyttää syvältä. Toisella puolella pikkumatkan päästä baana haarautuu. Lähden oikealle Kiertämäojan ylitykselle. Joki näyttää syvältä, rannasta kepillä koittaen jo kohta on selvästi yli polven syvyistä ja keskikohta on vielä paljon syvempi. Ylempää juoksulta kuuluu kosken kohinaa, joka tietää matalampaa, mutta toki voimakkaampaa virtausta. Käyn ensin ilman rinkkaa arvioimassa mahdollisuuksia, haen sitten rinkan, kun ajattelin löytäneeni sopivan reitin virran poikki. Kohtuullinen reitti näytää menevän yhden saarekkeen kautta pari mutkaa ylempänä. Eka pätkä meneekin hyvin, toisella pätkällä virtaus onkin sitten todella voimakas. Onneksi otin matkaan kaksi tukikeppiä, joiden avulla onnistun pysymään pystyssä ja pääsen vastarannalle. Sinne nouseminen onkin sitten hieman työläämpi juttu, mutta onnistuu veteen kaatuneen rungon vierestä. Kylmää oli vesi ja aika hurja etappi taas.

Polku menee tälläkin puolella virtaa ja kohta se tulee Luton rantaan. Kaunista jokivartta on mukava kävellä hyvässä säässä.

Matka tuntuu joutuvan mukavasti, välillä pikku taukoja pitäen. Tähtään syömään Suomunkönkään tulipaikalle. Välillä rannan polku katoaa veden alle ja välillä se nousee korkealle töyräälle. Kiva reitti tämä. Luton ja Suomun haarakohta näkyy jo kauas, ennen sitä taisi näkyä Suomun sisämutkaan jäävä Könkäänvaarojen luoteisin huippu. Kohta parin lampareen ympäri pyöriskelyn jälkeen kosken kumu alkaa kuulua ja tulipaikka ilmestyy näkyviin. Kummasti ei ole isommin nälkä, vaikka olin aamupalan jälkeen syönyt vain munkkikahvit Saariselän Nesteellä ja pitänyt pari pientä karkki- ja vesitaukoa. Nyt lämmitän vettä kuuma kuppi -annosta ja pikakahvia varten, syön Jyväskylästä ostamistani karjalanpiirakoista muutaman ja pari keksiä. Kello onkin sitten jo yli seitsemän ja laskeskelen Jyrkkävaaraan olevan ainakin 7 kilometriä ja seuraavalle tulipaikallekin nelisen ja päädynkin sitten pystyttämään teltan tähän. Mitään kiirettä ei ole ja teltalle löytyy tästä ihan hyvä paikka. Kosken kohinaa on mukava kuunnella.

20.5. Maanantai

Yö sujuu mukavasti. Aamusta on vähän viileämpi, mutta ei liian. Viideltä katson kelloa, arvelen olevan jo myöhäisempi. Kuuteen asti saan unta riittämään, sitten hetken pötköttelyn jälkeen nousen. Puuro ja soppa perinteisesti aamupalaksi ja pikku hiljaa liikkeelle. Polku seuraa jokea. Koskiosuuden yläpäässä vastarannalla on mukavan näköinen tulipaikka puuliitereineen. Muutama helppo ojanylitys ja jonkin matalan lammen ympärillä kiertelyä. Seuraavalla tulipaikalla on yhtä vähän puita kuin koskellakin ja vain kirves. Istahdan hetken ja syön proteiinipatukan. Kohta vastarannalla on laavu joen leveämmällä kohdalla. Sitten kaarretaankin Pahaojan suulle. Täytän pullot Suomun vedellä ja jatkan ojan vartta. Polku haarautuu jonkin matkan päästä, jatkan oikealle. Toisen suunnasta en tiedä, en huomannut sen yhtyvän tähän käyttämääni. Vähän myöhemmin oikealle ojan partaalle lähtee vähäisempi polku, mutta jatkan vasenta laitaa. Taas pari helppoa ojan ylitystä. Jossain kohtaa vastapuolelle leviää soinen uloke ojan ympäriltä. Jonkin matkaa myöhemmin kuuluu veden kohinaa, ojassa on pieni putous. Sen yläpuolella on laaja kivikko, jota pitkin ojan ylittäminen on helppoa.

Kartan mukaan polku on vaihtanut puolta jo aiemmin, ennen suopätkää, mutta tämä reitti oli varmaankin kuivempi. Pidän muutamia pikku taukoja polun hiljalleen noustessa. Kohta onkin kevyesti jääpeitteinen lampi ja sitten toinen ilman jäätä ja sen rannassa tupa jo onkin.
Tuvassa on kylmempi kuin ulkona ja edellinen kirjaus on parin viikon takaa huonossa kelissä hiihtäneiltä... Keittelen pihalla vedet kuivaruokaa varten ja kahvit. Tuumailen jatkavani matkaa vielä ainakin Harrijoen kulmille Muorranmutkaan, ehkä jokivartta ylöspäinkin.
Ettepäin. Polulla on märempiä kohtia tiuhaan, mutta ei ongelmia hyvillä kengillä. Osuin ylemmälle polulle, joki pilkahtelee aina välillä alempana. Poroaidalle tulen yllättävän nopsaan, sen jälkeen saakin vähän pujotella suolla, mutta suunnilleen mönkijän jälkiä saan reitin kulkemaan. Sitten yhtäkkiä taas olen Harrijoella.

Pitkän kepin avulla kuljen kahta puuta pitkin joen yli onnistuneesti. Suklaata nassuun ja reitin suunnittelua. Aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan minun pitäisi tänään kävellä Anterinmukkaan huippujen yli. Toisaalta säätiedotus lupasi silloin sadetta tiistaille, nyt Jyrkkävaarassa tarkistettuna sadetta tulisi keskiviikkona - lumena - ja kaksi seuraavaa yötä olisi pakkasella. Keskiviikko olisi siten päivä, jolloin olisi hyvä olla paikallaan. No, jos kävelen huomenna Anterinmukkaan, on to-pe-ajalle kävelemistä kylliksi, jos viikonlopuksi ajattelen kotiin ehtiväni. Tätä miettiessäni olin jo jatkanut matkaani Harrijoen ja Harrijoenkaidan välisessä maastossa. Nousen hiljalleen pehmeässä sammalikossa tavoitteena alkuun ensimmäisen sivuhaaran yläosat. Sitten mietin, että taitaa olla viisainta huomenna kiertää huippujen kautta Kiertämäjärvelle ja muutan tavoitteen seuraavan haaran luo. Sieltä löytyykin varsin hyvä telttapaikka lähes tunturimaisemalla. Syötyäni ja telttaan vetäydyttyäni alkaa ripsimään eikä maisemien katselu oikein onnistu, jotta vettä ei tule sisälle. Kirjoittelen sitten ja suunnittelen huomisen reittiä. Olisiko fiksuinta nousta Hirvaspään länsireunaa ja käydä Kuikkapäällä ilman rinkkaa? Sitten jatko kohti Peuranampumapäätä ja lasku Livikonselän kautta kahlaamolle ja tuvan seutuun.

21.5. Tiistai

Kirjaukset loppuvat taas. Kumma, kun ei yhtä päiväkirjaa saa reissussa pidettyä. Taas muistin varassa, nyt vain kolmen kuukauden viiveellä tosin.
Aamu oli selkeä, huiput pilkottivat puiden välistä. Kuivailin tavaroita ja nauhoittelin höpötyksiä, joita tuskin koskaan julkaisen. Mutta olipa omaa kivaa. Aamupuurot ja vellit ja liikkeelle. Odotin ylittäväni pari sivu-uomaa, mutta niitä tuli useampi pieni vastaan ennen isompaa ja selkeää virtaa. Sopivan ylityspaikan haku vei hetken, mutta hyvin pääsin yli.

Toisesta uomasta piti kahlata yli. Sitten on mennyt jo laskut sekaisin, seuraavan kohdalla videonpätkässä puhun taas toisesta uomasta. Tämä haarautuukin kolmeksi vähän ylempänä, mutta kaikista pääsen loikkimalla tai puun runkoa pitkin yli. Evästelen hieman ja lähden nousemaan rinteeseen, tavoitteena Hirvaspäiden sivu. Nousu on pitkään varsin maltillista, kunnes jyrkkenee ja koivikko on tiheää. Lopulta maisema alkaa avautua ja ihmettelen vasemmalle avautuvaa näkymää. Kiertävien huippujen sijaan sinne avautuu notko. Kummastelen nousun aikana myös vastapäisillä etelärinteillä olevan lumen määrää...

Huipulle on enää lyhyt nykäisy ja pääsen ihastelemaan maisemaa. Huipun takaa avautuu näkymä järvelle ja joelle. Hetkeä aiemmin toki jo selvisi, että olen onnistunut kiertämään Peuranampumapäiden puolelle ja olen nyt läntisimmällä huipulla. Myöhemmin reittiä tutkaillessani huomaan, että ensimmäisen kunnon sivuhaaran jälkeen matka on suuntautunut pohjoiseen. Maaston muoto ja pilvisyys tekivät tepposet enkä tullut tarkastaneeksi suuntaa kompassilla. Sinänsä totean tilanteen olevan ihan hyvän. Vastapuolen rinteessä olisi ollut lumista ja paljon enemmän huippuja kiipeiltäväksi. Tästä on alamäkeä eteenpäin. Huomenna tai lepopäivän jälkeen olisi ollut huiput taas ylitettävänä tai pitkä tienpieli käveltävänä Anterinmukasta Kiertämäjärvelle.
Opiksi siis tämä ja kohti järveä. Alku on kivikkoista, suuntaan hieman itään seuraavalle rinteelle, josta jatkan viistosti alaspäin. Alempana on lumilaikkuja, joita osin kiertelen ja osin menen läpi. Paikoin on polveen asti kuoppia, joiden vuoksi näitä kiertelenkin. Alla olevasta maastonmuodosta kun ei ole mitään takeita, kuoppa voi olla syväkin.

Rinne jyrkkenee alempana ja alle avautuu notko, joka johtaa lampeen. Pieni nyppylä on ennen loppulaskua kohti ylempää Kiertämäjärveä. Laskeudun notkoon ja ruokailen. Päätän jatkaa sitten reittiä kiertäen pikku nyppylän ja hienoisen kiipeilyn jälkeen pääsen mukavaan alaspäin viettävään rinteeseen, joka suuntaa itään. Toiseen suuntaan tätä ei olisi hetikään näin mukava kulkea. Totean matkalle sattuvan Livikönselän sivustan pienen nyppylän, joka tuleekin vastaan. Näkyvyyttä kangasmetsässä on mukavasti ja maaston muodot näkyvät kauas. Nyppylän jälkeen on jyrkempi alamäen pätkä ja sitten alkaa suo. Ennen jokea on lyhyt pätkä, mutta onnistun upottamaan jalkani polvea myöteen juuri ennen kovempaa aluetta joen varressa.

Virtaus on voimakas, kuten keväällä sopii odottaa. Ylityspaikka on selkeä, vaihtoehtoja ei äkkiä näy, joten kengät pois ja keppi käteen. Polven seutuun on vettä, mutta se tempoo aika lailla voimakkaasti. Vastapuolella on märkää, hyvää kenkien laittopaikkaa ei löydy, kun sadan metrin päästä. Kartan mukaan polku menee muutaman sadan metrin päässä metsäkaistaleen takana. Polku menee länttä kohti ja lähden sitä sen enempi miettimättä seuraamaan. Arvelen aiempien kulkijoiden hakeneen mukavan reitin. Kohtapa polku sitten tietysti katoaa. Alan kaartamaan oikealle, jonne arvelen olevan tarpeen mennä. Suo tulee vastaan. Tutkailen sitä hetken ja hahmottelen reittiä läpi. Mielestäni löydän sellaisen ja lähden suorittamaan. Pehmeää rimpeä, ajoin märempää ja muutamien mutkien kautta matka etenee. Varmaksi en muista, tuliko tässä pätkässä mönkijänjälkeä vai oliko se myöhemmin. Yli kuitenkin pääsen varsin kuivin jaloin ja polkukin löytyy. Sitä kun lampsin sen kilometrin verran, tulee tyhjä tupa vastaan.

Asetun taloksi ja laitan teltan kuivamaan päädyn tikkaisiin. Keittelen evästä ja lepäilen, vieraskirjaa luen. Arvelen jääväni yöksi. Suunnitelmassa oli lepopäivä seuraavaksi, mutta taitaa jäädä pitämättä. Omassa seurassa saan olla.

22.5. Keskiviikko

Aamu taas valkenee normaaleine rutiineineen. Teen rauhassa lähtöä, 11 maissa liikkeelle. Polku seuraa järven reunaa, tulee poroaidalle, jonka porttia on ilmeisesti siirretty. Sitten taas suota ja jokivarren seuraaminen jatkuu. Monet ovat ylittäneet joen poroaidan kohdilta, mutta vähän pitemmällä alavirrassa tulee nytkin aika matalalta vaikuttava kohta, josta voisi yli mennä. Joen varressa on tulipaikka hienossa kohdassa joen mutkassa. Muutenkin joki on komea, en osannut odottaa tämän seudun olevan näinkin hienoa maisemaa.

Matka jatkuu metsämaisemissa. Jalka kulki mukavasti ja kohta alempi järvi alkaa pilkottaa. Sen rantaa saakin sitten tallustaa, kun odottaa ihan kohta laavun tulevan vastaan. Sieltähän se sitten ilmestyy puolivälin jälkeen. Hiukka taukoa ja evästä. Tässäkin olisi hyvä yöpyä.

Taas menoksi. Hiukkasen järven jälkeen onnistun hukkaamaan polun aika äkisti. En muista oliko siinä haaroja, mistä valitsin väärin vai miten. Jatkoin sitten matkaa pitäen joen näköyhteyden päässä vasemmalla. Taas ajoin kuivempaa ja ajoin soisempaa maastoa. Sitten eteen tulee vasemmalle laskeva oja. Hmm. Ei ole kartassa tällaista jokivarren polulla. En kyllä polkua ole vähään aikaan kulkenutkaan, mutta silti. Kartalta arvioiden olen matkannut itään suon reunaa ja vanha gps vahvistaa asian, kun koordinaatit siirrän kartalle. Kolmokkioja. Taas vikasuuntaan. Pitäisiköhän kompassi ottaa aktiivisempaan käyttöön? Taas uusi suunnan määritys, aika suoraa pohjoiseen. Otan nyt kompassin käteen ja lähden suuntimaan. Ojan ylitys uudelleen meinaa teettää ensin töitä, mutta sitten löytyy sopiva kohta. Osan matkaa pääsen polkua, sitten lähden suoraa rinteeseen. Kolme matalaa huippua vierekkäin, joista keskimmäisen yli menen. Ihan kohtuullista maastoa mennä. Sieltä se polku tulee sitten vastaan ja matka jatkuu sitä. Kohta tulen ensimmäisen polkupäivän maastoihin ja Luttojoen sillalle. Muistan lähteä jokivartta kohti autoa, joka odottelee kiltisti paikoillaan.
Tien varren portilla tulee tullin auto vastasuuntaan. Minulle ei ole heillä asiaa. Päivä alkaa olla illassa ja kun tämä Ivalon seutu on aiemmin vähemmän käyty, päätän jäädä sinne yöksi. Varaan huoneen Kultahipusta. Käyn kylillä syömässä grillillä ja saunon huoneen omassa saunassa. Aamusta käyn kierroksella, haen pari geokätköä. Sitten kohti etelää. Ennen Rovaniemeä pysähdyn ihmettelemässä Vikakönkään komeita kuohuja. Etsin kätköä myös, huonolla menestyksellä.

Opettavainen retki. Reitistä kannattaa olla selvillä. Maasto voi hämätä, jokilaaksoa ylös mentäessä maasto nousee kolmeen suuntaan. Sinänsä sekoilu ei haittaa tuonut, mutta olisi voinut olla toisinkin. Reissu oli lyhyehkö, mutta riittävä. Uudet maisemat oli mukavat, voisi ajatella käyvänsä Kiertämäjokivarren vielä toisin päin. Näkisi samalla, mihin polku katosi vai mihin itse siltä hävisi.

Saariselkä 2017

28.9. Torstai

Matkalle. Aamusta lähettelin lapsia koulutielle. Edellispäivänä on reppu valmisteltu matkaa varten, mutta eipä tietenkään ole kaikki mukana. Haen toisen kuoritakin matkavaatteeksi, vaikka uusi kuoripuku on hankittuna ja mukana. Päätän myös tulostaa kätkökartan hakemattomista kunnista (joita on paljon). Lopulta yhdeksän jälkeen olen matkalla. Tarkoitus oli ottaa kävelysauvat myös mukaan, mutta muistan ne vasta myöhemmin. Uusi teltta kuitenkin on, kevyt kahden hengen kapine.

Reitti menee tällä kertaa Kuopion kautta kohti Vaalaa. Muutama pysähdys matkalla, kolme uutta kuntaa kätkökartalle.
Vaalassa ruokatauko, Seppo kyytiin ja pohjoista kohti. Jatkamme suorinta tietä, koska joka tapauksessa väistämättä perillä ollaan myöhään. Rovaniemellä yritämme käydä napapiirin Nesteellä tankilla, mutta dieseliä ei heru. Shellistä löytyy menovesi ja kahvit. Pimeä alkaakin jo laskea ja loppumatkasta ei maisemia enää katsella. Muutenkin näkyvyys on ollut heikkoa, alkumatkan taitoin sumussa, keskivälillä oli parempi näkyvyys ja pohjoisempana alkaa taas olla sumua. Se myös tiivistyy lasiin ja sataa hennosti melkein koko matkan Rovaniemeltä pohjoiseen.
Ohitamme Saariselän lopulta ja kohta alkaakin Kuutuantie. Viimeiset (niin luultiin) viestit kotiin heti tien aluksi, mutta verkkoa on vielä kilometri ennen Aittajärveäkin. Seitsemisen autoa on parkissa. Joku tulee samaan aikaan ja jatkaa kohti rantaa. Menemme perässä toteamaan laavun olevan täynnä. Kartalla on merkintä tulipaikasta hieman alavirtaan ja toteammekin paikan sopivaksi leiriytyä. Haemme autosta tarvittavat kamat. Sitten perinteinen makkaranpaisto ja yöunille.

29.9. Perjantai

Yö menee varsin mukavasti. En herännyt kertaakaan kääntämään kylkeä, kuten yleensä. Heräilemme ja nousemme seitsemän aikoihin. Kostea aamu, teltta on märkä. Leipää, puuroa ja kahvit. Kuivailen telttaa sen mitä voin ja laitan sen kasaan. Jospa saamme sitä kuivailtua Jyrkkävaarassa. Haemme rinkat autolta ja reissu voi varsinaisesti alkaa. Ylitys lahkeet polvien yläpuolella, hieman roiskuu, mutta vettä ei ole yli polven. Viemme muutaman narun samalla toiselle puolelle. Yli päästyämme tuleekin etelän suunnasta jo pari miestä ylitykselle.
Kuivailemme rauhassa jalat ja jatkamme joen vartta. Maasto on helppoa, mutta juurakkoista ja kivistä. Sepon rinkka ei meinaa asettua kohdalleen, sitä pitää nostella toistuvasti. Puolukoita olisi vielä runsaasti. Ajoittain hieman ripsehtii vettä. Joki on komea keltaisine reunoineen. Eka tulipaikka on huoltamaton ja pysähdymme Suomujärven tulipaikalla, joka on Snellmannin majan suunnasta tulevan niemen pään kohdalla joen toisella puolella. Aika kapea uoma, mutta virtaus on yllättävän rauhallisen näköistä siihen nähden. Olisiko syvä. Suklaatauko tässä. Jokivarren seurailu jatkuu. Kohta vastarannalla on Snellmannin maja. Seuraava pysähdys pidetään Snellukosken tulipaikalla, jossa lounastamme ja lepäilemme hetken.

Kohta saavutamme pienen polkuseikkailun jälkeen Muorravaarakan joen.

Ylityspaikkaa etsiskelemme hieman, mutta lähdemme sitten alkuun mönkijäuran kohdilta. Hieman joudumme mutkittelemaan, mutta yli lopulta päästään. Laitamme kengät ja siirrymme Lotjanankosken tulipaikalle kahvitauolle. Siitä eteenpäin alkuun joki on koskimainen, mutta rauhoittuu sitten huolestuttavan syvän näköiseksi ja polkukin menee aivan rantaa myötäillen. Huimaa melkein.

Sitten alkaakin pikkuhiljaa voimat loppua ja kovasti jo odotamme Jyrkkävaaran suuntaan lähtevää polkua. Lopulta saavutamme sen. Täytämme vesipullot varulta, kun emme ole varmoja tuvan seudun vesipaikoista. Pientä nousua. Ensin tuntuu, että menemme takaisinkin päin ja saman puron yli monta kertaa, mutta sitten ura kaartaa oikealle kuivempaan maastoon ja lopulta tupa tulee näkyviin.
Tupa on tyhjä. Laitamme tulet kaminaan ja varusteita kuivumaan. Pienet levot ennen ruokaa tekee hyvää. Aika hiljaista on ollut tuvalla, muutama ihminen per yö. Voi olla, että olemme tuvassa yön. Varusteet kuivuvat nopeasti, saan teltan uudelleen kasaan.

30.9. Lauantai

Olemme yön keskenämme. Makuupussin tarvitsee yöllä päälle, sen verran tupa viilenee. Nyt heräilen vähän väliä vaihtamaan asentoa, särkee paikkoja. Kuuden jälkeen nousemme aamukahvin keittoon. Aamulla olo on sairas. Torkun lisää, mietimme sitten jatkoa. Olo alkaa kuitenkin helpottaa aamupalan jälkeen ja lähdemme kymmenen aikohin jatkamaan matkaa.

Alkumatka on vähän takkuisempaa, sitten lähtee kone käyntiin ja kulku sujumaan. Polku on paljon mukavassa kangasmetsässä, alkumatkasta tosin on taas paljon juuria. Paikoin on soisempia kohtia. Taukoilemme tiuhaan, Sepon rinkka taas oikuttelee. Ruokatauon pidämme Muorranmutkassa, Harrijoen ylityksen jälkeen. Onnistumme ylittämään joen kapeita keloja pitkin, nipin napin tosin.

Särkylääkintää tarvitaan, niskapääsärky äityy sen verran pahanksi. Tauon jälkeen lähdemme vasenta polkua, joka vaikuttaa kuitenkin lähtevän seuraamaan Harrijokea ja poikkeamme oikealle toiselle polulle. Yhdellä tauolla rajan kopteri lentää jokilaaksoa pitkin ja jonkun ajan päästä takaisin. Myöhemmin selviää sen hakeneen jalkansa loukanneen maastosta.

Etsi kuvasta helikopteri!

Joen takaiset päät tulevat mukavasti näkyviin. Loppumatkan lampien tulipaikka on huoltamaton niinkuin käyttämälläni kartalla moni muukin. Lopulta kopterin laskupaikan merkki tulee näkyviin ja olemme perillä Muorravaarakan tuvalla. Omalta kohdalta suurin osa matkasta meni hyvin, mieli oli virkeä eikä rinkka tuntunut pahastikaan painavalta. Jaksoin katsella maisemiakin eikä tullut vain tuijoteltua polkua.
Lepäilemme taas lämpimässä tuvassa ensin, yksi matkalainen on kummallakin puolella tuvassa. Vaihdan kaikki hiostuneet vaatteet. Kädet eivät tahdo lämmitä ennen kuin syönnin jälkeen. Alamme taas ajoissa nukkumaan.

1.10. Sunnuntai

Aamusta unta riittää pätkissä lähes seitsemään. Aamu laitetaan liikkeelle kahvilla. Taivas on selkeä, aurinko nousee. Puuroa otamme reilusti. Kuljailemme lähelle puolta päivää ja päiväruuan jälkeen lähdemme kevyellä varustuksella Tiuhtelmapäälle. Nousu ottaa jalkoihin ja hengen päälle, ilman rinkkaakin. Ihailemme jokilaakson maisemia antaumuksella.

Seppo saa puhelimeen hyvät kentät ja viestii kotiin. Sokostin takana molemmin puolin tulee sumua joka onneksi haihtuu Muorran puolella. Myös Anterin suunnalla rajan seudussa on sumuista.

Vaivaiskoivikko on vaivaksi, kun nousemme kurusta (Tiuhtelma)päälle. Ei juuri tuule ja maisemat ovat mukavat. Aika huikonen olisi tätä kautta Rovapäälle ja Anterinmukkaan, mutta maisemat olisivat upeat.
"Oikaisemme" taas, lähdemme arviosuunnalla kohti tupaa. Vaivaiskoivikon jälkeen metsä on kohtuullisen hyvää kulkea. Osumme jokivarteen n. 300 metriä alavirtaan tuvalta. Yksi kulkija on tullut lisää. Myöhemmin tulee pariskunta, joka syö tuvassa, mutta vetäytyy omilleen sitten.
Kirjaukset loppuvat näköjään reissulta tähän. Pari päivää matkalla kuitenkin meni, täytyy koittaa muistella...

2.10. Maanantai

Seuraavana päivänä kuvien perusteella liikkeelle on lähdetty rauhalliseen tahtiin vasta puolen päivän aikoihin. Heräsin muistaakseni ennen muita ja käveleskelin jokivarressa. Kävin katsomassa rakennelmaa ylävirran suunnalla ja se osoittautui keittokatoksen tapaiseksi. Joen yli pääsimme kunnialla ja nousu kohti Pirunkurua sujui kohtuullisesti. Avomaastossa tuuli yltyi ja keli meni sumuiseksi.

Menin kurun läpi nyt sulan maan aikana ensimmäistä kertaa. Olin tallettanut kurussa olevan kätkön puhelimeen ja kävin kuittaamassa löytöni. Kurun jälkeen vihmoi vettä, mutta onneksi selän takaa. Sääliksi kävi kohti Muorravaarakkaa suunnannutta vaeltajaa, jolla vesi tuli päin pläsiä. Ukselmakuru oli hienoa reittiä, helppoa tietysti alamäkeen kävellä.

Nousimme Hattupään kylkeä nousevaa polkua ylemmäs. Tämä nousu meni yllättävän helposti, metrejä silti tuli ihan mukavasti. Hyvä oli Ruopimapäitä täältä katsella ja muistella aiempaa retkeä sen kylkeä. Laskimme sitten ojien/jokien risteyksen seutuun, josta pääsimme helposti yli. Vaihtelevien polkujen myötä tulimme Sarvijoen varteen, josta keloa pitkin yli tuvalle.
Tuvalla oli yksi kaveri, jonka Muorravaarakassa aiemmin tapasimmekin. Iltapuhteet ja tupayö. Mietin teltan laittamista, kun laveri tuppaa olemaan kova, mutta ei napannut sitten.

3.10. Tiistai

Aamuhommat sujuivat viimeisenä maastoaamuna aiempia vilkkaammin ja ekat kuvat jokivarresta ovat jo ennen yhdeksää. Kymmeneltä nousu Kaarnepäälle on jo suoritettu ja päästään kävelemään huippua pitkin kohti Kuotmuttipäätä ja Maantiekurua.

Pari napostelutaukoa täällä tarvi pitää. Laskupolku Kuotmuttipään pohjoispäästä ei sitten satu kohdalle vaan laskettelemme sammalikossa rinnettä alas. Lopulta tulee poikkisuuntainen polku vastaan, jota pitkin matkaamme Maantiekuruun. Tästähän ei enää pitkä huikonen olekaan Suomujoelle.

Aittajärven tiellä tuli poroja melkoinen tokka vastaan ja poromiehet perässä.

Kotimatkan pizzat syötiin Karwanissa Sodankylässä, lihaisalle linjalle taas lipsahti ja maha tästä tietysti tykkäsi huonoa.

Seuraavana päivänä kotimatkan tein Pohjois-Karjalan mutkalla, kätköjä hakien.