Etelä-Konneveden kansallispuisto

Kävimme kaiman kanssa pikku retken tuoreessa puistossa, päämääränä Kalajanvuori. Kuvia napsin puhelimella. Kontrastia on vain varsin kovasti, vaikka aurinko ei paistanutkaan kuin hetken, joten kuvat ovat osin melko tummia valkoisen lumen lisänä..

Matkaan lähdimme soraerikoiskokeen jälkeen Törmälän kurssikeskuksen pihasta. Alkumatka kulki metsäautotietä Pirttilammelle, jossa oli käännepaikka ja paluumatkalla autoja parkissa.

Tämän jälkeen ohitimme hitusen vanhan rakennuksen paikan ja laskeuduimme Paskolammen päähän, jossa oli pöytäryhmä. Tämän jälkeen oli mukava, sopivan harva metsäpätkä. Sitten vielä pikku pätkä tieuraa ja laskeuduimme Vuori-Kalajan rantaan laavulle.

Väkersimme tulet kosteista puista ja keitimme kahvit. Paikka vaikutti hyvältä, kallioista maastoa tosin, mutta sulan veden aikaan varmasti hieno maisema. Wc löytyi myös. Sitten matkaan kohti vuorta, päätimme mennä ylös jyrkempää reittiä ja tulla toisesta päästä alas, siis vastapäivään. Polku lähti rannan suuntaan, sitten oli hieman vaikeuksia seurata suuntaa, siis pitää katse niin ylhäällä, että näkee oranssit maalimerkit puissa. Pientä seikkailua taas ennen mäkeen lähtöä. Aika jyrkkä oli rinne, upottavaa lunta osin, osin hieman jäistä.

Parempi suunta tällä kelillä ylöspäin, toiseen suuntaan olisi saattanut olla nopea matka. Lopulta laki alkoi häämöttää, jalka ei juuri olisi enää noussutkaan. Edelleen upottavaa lunta, paikoin aiemmat jäljet hieman kantoivat. Alkupään maisemat olivat Rautalammelle päin, myöhemmät Konneveden suuntaan. Olipa vanhan heppaisennäköisen puutornin kupeeseen laitettu penkkikin maisemien ihailua varten.

Konnevedelle

Vuori-Kalajan yli

Laavun suuntaan, laavu pilkottaa keskellä

Toiselta puolelta avautui hieno näkymä Vuori-Kalajan suuntaan, samaa jyrkkää rinnettä ihailimme jo laavulta. Aikamme maisemia ihailtuamme lähdimme jälleen laskeutumaan. Reitti kulki alkuun lähellä jyrkempää reunaa, mutta kaarsi sitten hieman kauemmas siitä. Jyrkkyyttä oli tässäkin paikoin. Sitten lunta alkoi olla enemmän ja maasto loivempaa. Yhdessä kohtaa huomasin toiseen suuntaan menevän kaksi reittiä maalilla merkittynä ja vanhoja jälkiä, joita tulimme vielä kolmantena vaihtoehtona.. Mikä lienee kesällä käytössä. Loppumatka lammen rantaa olikin hieman hankalampaa upottavan lumen takia. Paikoin alla oli pitkospuut, joiden kohdalle osuminen tietysti oli hankalaa lumipeitteen vuoksi. Vähemmän lumen kohdassa lumi taas lähti luistamaan puuta pitkin. Parissa kohtaa oli kaide lammen puolella.

Vuoren suuntaan, laavuniemi keskellä

 
Jo huipulla ollessamme kuulimme laavulle tulleen väkeä, ja kolme perhekuntaa siellä olikin makkaran paistossa ja kahvin keitossa. Istahdimme hetkeksi kalliolle ja lähdimme sitten paluumatkalle. Paluumatkan teimme Rautalammen kautta. Kohta lähdettyämme tie ylitti Konnekosken, jota kävimme sillan alta katsomassa.

Helposti saavutettava paikka, kun ysitieltä taittaa ensin sorataipaleen. Toisaalta autolla pääsee vielä lähemmäs, kuin mitä me tulimme, mutta ei mitenkään pitkä kävely tullut kurssikeskukseltakaan. Kesällä pääsy mäkeen lienee helpompaa ja järvi on tietysti ihan erilainen. Lasten kanssa käytäväksi sopisi hyvin.

Saariselkä 2014

13.9. koti-Irtonais-Auhti

Aamusta lähdettiin kaiman kanssa liikkeelle, tällä kertaa nelostien kautta Oulujärven päälle hakemaan Seppo, sitten Kuusamoon kaupoille ja Salla-Savukoski seutuun. Savukoskella ihmettelimme keskustaa ja lähes onnistuimme missaamaan Samperin Savotan kokonaan. Pääsimme kuitenkin pullakahveille. Savukosken jälkeen pääsimme yksikaistaiselle tielle, joka tuntui aika uskomattomalle. Lokan jälkeen matka muuttui entistä mielenkiintoisemmaksi. Tie sinällään oli ihan hyväkuntoista soratieksi, kunnes Marivaarantie taas ei. Menimme siis kyltin mukaan kohti Marivaaraa, vaikka kiertäen tie olisi ollut luultavasti parempi. Kiviä sai kiertää ja kuoppia varoa ja välillä kesti painella hyvinkin. Pari siltaa yliteltiin, etenkin jälkimmäistä hieman jännittäen painorajoituksen vuoksi. Toinen reuna sillasta oli etenkin huono, iso pudotus. Muutaman kerran arvottiin tosissaan mihin suuntaan matka jatkuu ja jatkuuko ollenkaan. Lopulta "kokeiltiin" ja niin noustiin Marivaaran yli ja tultiin Pajuojan varteen asti. Yksi rummun ylitys oli todella tarkalla.

Marivaaran kupeessa

Ensimmäinen suo

Jalkapelillä matka jatkui 19.45. Suon yli mentiin hyvin pitkoksia. Aidasta löytyi portti heti nenän edestä, jatkopolku näytti lähtevän oikealle, mutta päätimme jälleen "oikaista" vasemmalta edessäoleva huippu kiertäen. Oikein mukavan pehmeää rimpeä, välillä ihan suota löytyi. Illan jo pimettyä n. klo 22 tupsahdimme kammille nuotionjäännösten opastamina. Parit makkarat paistoimme ja menimme unille. Kammissa yötä vietti pariskunta ja koira.

14.9. Irtonais-Auhti - Tahvontupa

Alkuyöstä ripsi vähän vettä ja yöllä herätytti muutenkin tiheään, lähinnä kylkeä kääntämään. Muut nousivat hieman ennen, minä 7.30 aikoihin. Keitimme kahvit ja söimme Sepon valmiit leivät. Vettä kun ei ollut ihan lähellä saapuvilla, joten jätimme mahdollisimman paljon päivän matkalle.

Ei ollut teltta ihan tikissä aamulla

Matka jatkui ehkä 9 aikoihin. Menimme ensin itään polulle, jota läksimme seuraamaan. Pian saavutimme poroaidan, jota sitten seurasimmekin koko päivän. Pitkälti helppoa oli kulkea, muutama kosteampi suokohta oli myös matkalla. 

Veden vähyyden vuoksi menimme ilman ruokataukoa, tosin suklaa-, patukka- ja pähkinätaukoja pidettiin tunneittain pidempiä ja muutama välissäkin. Portteja aidassa oli useampia, minkään takaa ei selkeää polkua näyttänyt kuitenkaan lähtevän. Lähellä Tahvoa mäen päällä olevan portin kohdalla mietimme suoraan rantaan menoa, mutta päädyimme kuitenkin pysymään uralla. Lopulta aita lähti kaartamaan ja laskeutumaan. Jauru oli hieno ja vesi hyvää.

Jaurun ylitys

Ylitimme joen Tyyrojan suun kohdilla, vettä oli polveen. Pian tupa ilmestyikin ja ryhdyimme saman tien ruuan laittoon. Vielä kahvittelut ja vieraskirjan lukua hetki ja nuoriso lähti Tyyrojan itäpuolta ylös. Heti ensimmäinen nousu veti allekirjoittaneen aika piippuun, tietysti ilman rinkkaa yritti mennä turhan reippaasti etenkin kaiman mennessä niin kevyen näköisesti rinne ylös edes hengästymättä. Päästelimme sitten hyvää polkua Pirravatselman kupeelle ja kiersimme sitten Vongoivan räystästä kohti. Putouksen luona vetäisimme Powerbarit. Sitten mäkeen. Nousu tuntui pitkältä ja kovalta, mutta niin huipulle kuitenkin päästiin.

Vongoivan räystäältä etelään. Povivaara ensimmäisenä.

Maisemat oli hienot ja etelärinne jyrkkä. Tunnistimme mäkiä ja tuntureita, hahmotimme tuloreittiä ja huomista kulkuamme. Itse ihailin myös Vongoivaa, arvelin siellä käynnin tekevän turhan ison mutkan tämän päivän kulkujen päälle. Takaisin suuntasimme suorempaan, laskeuduimme viistosti räystään ja Povivaaran välistä lähtevän ojan varteen. Siinä tuli taas reitinvalinta, melko taiteilemista sortumien seassa.

Hyönteispyydys Tyyrojan varressa. Parinkinlaista tuli vastaan.

Tyyrojan varsi ei ollut juuri kummempi, pientä mutkaa koko ajan, ylös-alas, ylityksiä. Olimme aika puhki kun lopulta tulimme tuvalle. Ja eikun syömään.. Tacopata oli kuulemma hyvää, kana curry myös ihan ok, varsin tulista, Big bag oli nimensä mukainen. Saunoimme. Pystytimme teltan ylätasoille, Seppo nukkui mökissä parin muun kanssa.

15.9. Tahvontupa-Vongoivan kammi-Anterinmukka

Yö oli kylmä, maasta hohkasi kovasti raikkautta. Laiton aamuyöllä verkkarit jalkaan,  auttoi jalkoja vähän. Sain kuitenkin nukuttua 7.30 asti, kaima heräsi, kun kampeuduin ulos teltasta. Oli nukkunut kuulemma koko yön putkeen. Kokkailtiin puurot ja sopat, leipää vähän ja kahvit. Leipälaskut tai oikeastaan laskemattomuus meni hienosti metsään tälle reissua, mutta niinpä ruuissa kuitenkin pysyttiin koko matka... 9 korvilla jälleen matkaan. Jaurujoen suuntaan matkasi mukava polku, ihan rannassa ei menty.

Jauru

Yhdellä pysähdyksellä oltiinkin Vongoivanjoella. Korkeavartisilla kengillä pääsin suoraan yli, muut suorittivat riisumisrituaalit. Läksin saman tien katsomaan eteenpäin, olisiko kartan tulipaikka näkyvissä, mutta en löytänyt. Jonkinlaisen pohjoiseen päin lähtevän polun kuitenkin löysin. Muut kulkijat osoittivat tulipaikkaa Jaurun rannan suuntaan. Näimmekin sen, ilmeisesti, Vongoinvanjoen toisella puolella, emme lähteneet ylittämään jokea kuitenkaan uudelleen.

Epävirallinen paikka löytyi tältäkin puolelta, jossa hetken lepäilimme. Lähdimme löytämääni polkua, mutta se hävisi heti hetken päästä. Jatkoimme arvioimalla suuntaa ja yhytimme polun, joka taas hävisi. Lopulta vastaan tuli oja ja silloin aloimme pohtia sijaintiamme uudelleen. Sepon gps sijoitti meidät aika lähelle Siulanruoktua.. Korjasimme suuntaa oikealle aika lailla. Kohta kohtasimme vanhan poroaidan, jonka viertä kulki parikin polkua lähes itä-länsi-suunnassa. Jatkoimme kuitenkin lähes pohjoista kohti. Polkuja meni muitakin. Lopulta joen kohina kuului oikealta. Matkanteko metsässä oli raskasta ja Sepolla puudutti ajoin jalkaa. Pian laskeuduimmekin joen rantaan ja mikäs siellä meni - polku. Tämä suvaitsi olla pysyvää sorttia ja matkanteko helpottui oleellisesti. Lukuisia pikku taukoja myöhemmin kammi ilmaantui näkyviin. Pidimme ruokatauon aurinkoisessa säässä kammin pihalla. Paikka oli hieno ympäröivine tuntureineen ja jokineen. Tähän mennessä olimme kulkeneet 6 tuntia... ja n. 10km. Kannattaa oikoa.. En tiedä olisiko joen vartta mennyt polku koko ajan, ylityskohdassa en polkua huomannut.

Vongoivanjoen varressa

Jatkoimme n. 17 aikoihin yläjuoksun suuntaan, nousun ei pitäisi olla enää paha. Tauko olikin antanut uutta potkua ja kohta laskettelimmekin lähes kuivaa joenuomaa kohti Anterijokea. Alamäkeen matka joutui, yllättävän nopeasti Anterijoki näkyikin jo. Pääsimme siitä kengillä yli. Vastarannalla pidimme taas taukoa. Tieuraa laputtelimmekin nopeasti, 3 tunnissa Vongoivan kammilta olimme Anterinmukassa (n. 9km). Menimme keittokatoksen seutuun, pystytimme teltat sen takamaastoon ja kokkailimme iltaruuat. Mökillä oli tullessamme 4 rinkkaa, illalla tuli ainakin 3 lisää. Emme yritelleet saunaan, kun vastahan sitä eilen saunottiin. Viimeiset makkarat söimme iltanuotiolla ja sitten unille.

16.9. Anterinmukka - Muorravaarakka - jokivarren tulipaikka

Yö meni nyt mukavasti. Aamulla touhusimme rauhassa ja saimme teltat ym. kuiviksi.

Anterinmukan tupa.

Anterinjoen mutka. Vettä hieman vähemmän kuin edellisellä reissulla.

Sitten kuvien ja vieraskirjan jälkeen baanalle. Alkunousu oli taas muka raskasta, mutta saavutimme Kaarreojan suht joutuisasti. Keli oli mainio. Ympäröivät tunturit olivat hienoja.

Polkua tulosuuntaan. Rovapää erottuu vasemmalla.

Kaarreojan yli pohjoiseen. Sara-Pieran Muurivaara, Rovapää.

Muorravaarakanjoen laakso. Pirunportti keskellä.

Alamäki Tiyhtelmäkurussa oli paha, mutta onneksi suht lyhyt. Muorravaarakan tupa oli porukkaa pullollaan, istuivat portailla vartiossa.. Menimme kokkailemaan eteläiselle nuotiopaikalle. Muurahaisia ja itikoita oli lievästi häiriöksi. Ilma viileni aika lailla ja tuuli joen suuntaisesti.

Muorravaarakanjoki ylävirtaan mökin seudulta.

Jatkoimme vielä matkaa joen vartta ylävirtaan seuraavalle tulipaikalle. Puita täällä oli, mutta ei sahaa tai kirvestä. Tomilla oli onneksi hirmupuukko, jolla saimme pilkottua alkupuut ja tulet tehtyä.

Kaima kävi myös vähän matkaa Anteripään rinteessä seikkailulla. Sillä aikaa arvoimme Sepon kanssa telttapaikkoja, joita ei kovin kummoisia oikein löytynyt. Iltaruuat laitoimme letunpaiston ohessa. Kana tandoori oli mausteista, metsäsienikeitto ei ollut. Lettuja varten piti tehdä trangian pitimeen sopiva kahva, jonka Tomi onnistuneesti teki. Letut olivat lähinnä omituisia, niiden seuraksi ajateltu vauvansose samoin. Sokerilla ja suolalla tilanne korjaantui hieman. Ilta oli viileä, mutta ei kylmä. Tulilla ei pitkään kuitenkaan syönnin päälle tarennut istua.


17.9.2014 Muorravaarakanjoen varren tulipaikka - Akanhärkäkuru - Hammaskurun tupa

 Yö oli vissiin viileä, mutta itsellä oli ainakin lämmin. Vaatetta piti vähentää ja silti tarkeni. Yöllä heräsin valvomaan joksikin aikaa, mutta lopulta sain parin muunkin heräyksen jälkeen nukuttua yli 8. Alaselän kohdalla oli patti ja vähän alempana kuoppa, joten selkä oli aika kipeä aamusta. Perus puuroaamiaisen ohessa yritimme kuivatella myös märkää telttaa ja pusseja huonolla menestyksellä. Ensimmäinen virkku kulki ohi jo tällä aikaa. Pääsimme matkaan 10 aikoihin.

Suuntasimme Akanhärkäkurua kohti eli polkua suoraan. Sokoksen seutu avautui sumusta ja kurun yläosista oli hieno näkymä Muorran laaksoon. Nousua oli kohtuullisesti eikä mahdottoman jyrkästi.

Akanhärkäkuru

Kurusta Muorravaarakanjoen laaksoon

Anturin latvat olivat osin nopeasti liikkuvan sumun peitossa alempaa. Polvi alkoi pikkuhiljaa oireilla heti alkumatkasta. Etenkin, kun huipulta lähdettiin alas, alkoi vihlonta ajoin pahentaa. Kohtuullisen hyvää vauhtia kesti kuitenkin kävellä.

Anterijoen latvaa

Anterijokea

Huiput olivat sumun peitossa ja piti käyttää vähän gps:ää apuna varmistamaan, että lähdetään nousemaan oikeaan kohtaan. Kiipeämistä oli vielä, vaikka polku valmiiksi nousi vähän rinnettä ylös. Pidime powerbar-tauon ja lähdimme laskeutumaan. Jalka kesti yllättävän hyvin laskeutua.

Hammaskurun tie

 
Polku-ura saavutettiin nopeasti ja leveä tie se on edelleen. Loppumatka ravattiinkin rivakasti ja saavutimme tyhjän tuvan vajaa klo 14. Pistimme tulen pesään ja elvyime hiukan. Ruuaksi söimme stroganofia, joka oli hyvää ja ihan ok-näköistäkin. Otimme pienet ettonet. Tuvalle tuli pariskunta saksanpaimenkoiran kanssa. Klo 16 maissa lähdimme katsomaan Hammaskotaa, joka tähän mennessä on jäänyt käymättä. Matka n. 1.6km kodalle otti vain 20min, vaikka polvi vihloi vähän joka askeleella. Kota olikin lukittu, joten se jäi ulkopuoliseen tarkasteluun. Puuvajakin oli uusi, aika tukevaa lankkua. Wc oli avoin, pikkukyltin mukaan vain tuhdimmalle tuotteelle... Tulistelupaikka löytyi myös tietysti pihasta.

Paluumatka meni varmaan yhtä rivakasti. Matkan varrella on hyvin telttapaikkoja, ainakin päällisin puolin katsottuna, jos joskus tarvetta ilmenee. Sitten kahvin keittoon. Varaustuvan puolelle tuli pari naista ja aution puolelle nuori pari, jotka kertoivat olevansa osa viiden sakista. Tilaahan on. Lämmin tupa on kovin vetovoimainen usean ulkoilmapäivän jälkeen ja köllimme siis sisällä kuunnellen keskieurooppalaista puhetta. Selvisi, että porukka on tsekkiläisiä partiolaisia, jotka ovat ohjaajansa aloitteesta lähteneet vaellusreissulle tänne. Loppu porukka tuli Sokostin ylityksestä, olivat sumussa laskeutuneet ensin Muorran puolelle. Illalal istuimme nuotiolla ja seurasimme koirallisen parin asettautumista. Iltaruuaksi söimme kaksi pussikeittoa, tomaatti-basilika-metsäsienikeitto oli tomaattinen, kana-tandoori ja kermainen kanapasta tuli TL:n toimesta syötyä myös. Petiin laittauduimme hyvissä ajoin klo 21 seudussa. Partiolaiset söivät vielä iltaruokaa isosta kattilasta. Mikä ateria sitten lienikin, ei tullut kysyttyä, jokunen säilykepurkki ainakin meni. Porukka meni sitten pihalle tulille istumaan ja odottamaan revontulia, joita ei kuitenkaan näkynyt. Uni antoi odottaa ja olin vielä hereillä heidän hienosti hiljaa hiipiessään nukkumaan. Yökin sitten meni oikein erinomaisen huonosti, lonkkia särki, selkää särki ja olin pitkiä pätkiä hereillä. Ulkona kävijää oli välillä ym., pitäisi siis pysyä teltassa.

18.9.2014 Hammaskuru - Siulanruoktu

Lopulta alkoi valjeta ja kaivoin kellon esiin. Se oli 7 ja lähdin ulos. Hiljalleen alkoivat muutkin heräillä. Laitoin tulet ja samoihin aikoihin matkaseurani herää. Alamme aamupalalle. Sen syötyämme mökkiseura alkaa heräillä ja menemme sitten keräämään tavaramme tuvasta.
Matkaan lähdimme kymmenen perästä kohti Siulanruoktua. Alkumatka menee rivakasti loivaa nousua. Sitten puusto muuttuu hankalaksi koivikoksi. Polku häviää. Uumoilemme sen menevän pohjoisempana, mutta emme kohtaa sitä. Pidämme suunnilleen korkeimmalla kohdalla pähkinätauon. Jatkamme oikukkaammaksi muuttuvaa maastoa alaspäin. Yhytämme ojauoman, johon hiljalleen kertyy vettä. vastaan tulee lähes rotkomainen syvänne. Taiteilemme rinteen alas ja toisen ojan yli ja taas on polku alla. Vasemmalle nousee komea seinämä.

Maasto hieman tasoittuu. Välillä pitää ohut villapaita ottaa pois välistä. Saavumme Siulaojan tulipaikalle.

Omat kengät hyvin riittävät ylitykseen, T ja S tulevat jalkasilteen yli. Teemme tulet ja ruuat. Muna-, kinkku- ja perunasoosi ei maistu oikein miltään, ohjeen mukaan vettä tulee liikaa eikä suola pelasta makua. Mutta syötyä sekin tulee. Murukahvit ja lepoa päälle. Matka jatkuu, valitsemme nyt rinteessä ylempänä menevän polun, mikä onkin loistovalinta. Näkymä ojalle on hieno. Mieleen tulee Karhunkierroksen maastot Oulankajoen varressa. Välillä polku taas kankaalla katoaa. Siirrymme tason verran alas ja siellähän se taas menee. Kohta saavumme jo Jaurulle, joki ja äskeinen oja kimaltavat alhaalla laaksossa. Koko pätkä on ollut kovin kuvauksellinen, mutta tunnetusti kuvaan ei tällaista syvyyttä pysty vangitsemaan.

Jaurujoki

Vielä pätkä kankaalla ja metsässä, kun eteen ilmestyy portaat. Yläpäässä on puuvarasto ja alhaalla tupa. Tuvasta on vielä portaat alas jokivarteen. Tupa on tilavan oloinen, mutta petipaikkoja on patjojen mukaan 4, mutta mahtuupa petille enemmänkin ja lattiallekin lisää tarvittaessa. Keittokomerokin löytyy. Saamme teltan kuivattua, sisäteltan tuvassa ja ulkotelttakin kuivaa jossain määrin pihalla. Kahvit keittelemme tietysti tuliaisiksi.

Houkuttelevat patjat

Saamme olla keskenämme. Muut käyvät pitkäkseen =nukkumaan jo puoli yhdeksän tienoilla, itse istuskelen kymmenen lähelle lueskellen tuvan henkevää kirjallisuutta..

19.9.14 Siulanruoktu - Marivaara - koti

Pehmeästi nukutun yön jälkeen viimeinen aamu Lapissa koittaa. Kokoilemme kamat ja kokkailemme aamupalan. Matkan aluksi kahlaamme joen yli ja lähdemme aluksi seuraamaan jokea alimmalla tasolla ylävirtaan. Sittemmin nousemme ylemmäs. Ajoin matkassa on polku, ajoin se tapansa mukaan häviää. Tasanne loppuu ja kuljemme vaihtelevasti rinteessä.

Kulkumaastoa

Siulaojan lasku

Käymme täyttämässä T:n kanssa vedet ennen kuin eroamme joesta. Alamme sitten kaartamaan vasemmalle kuvitellen kiertävämme huipun suunnilleen tasaisesti. Arvioitua pidemmällä suo tulee vastaan ja joudumme korjaamaan vasemmalle aika lailla. Sieltähän se poroaita viimein vastaan tulee.

Hetken tauon jälkeen lähdemme palaamaan alkumatkan polkua, ei tosin kovin tutulta kaikitellen tunnu, mutta sama se täytyy olla. Pidämme ruokatauon Irtonais-Auhtin kammilla ja vitsailemme telttapaikoista ja reitinvalinnasta. Palaamme tällä kertaa polulle. sitä pitkin seuratessa ymmärtää puheet reitin märkyydestä, sen verran kostean näköisiä paikat ovat nytkin.

Auhtijoen latva-aapaa

Polun ja poroaidan erokohdassa pitää ihan istahtaa mättäälle hetkeksi. Suon ylityskohdassa saamme vielä viimeiset tunturinäkymät. Auto on paikallaan. Vaatteiden vaihdon jälkeen lähdemme jännittämään kotimatkaa. Ilman pohjakosketuksia matka taittuu, vaikka läheltä mennäänkin. Marivaaran takana näyttää, että liikenne on suuntautunut idän suuntaan, eikä itse Marivaarantietä, mutta emme lähde kokeilemaan, kun toinen reitti on jo todettu toimivaksi. Pääsemme juuri sillan yli, T:n ilmeestä päätellen pohja meni varsin läheltä sillan reunaa.

Ruskan värit näyttävät tien varressa melkein paremmalta kuin maastotaipaleella. Muutama vastaantulija kohdataan, mutta aika hiljaista on.