Kävimme kaiman kanssa pikku retken tuoreessa puistossa, päämääränä Kalajanvuori. Kuvia napsin puhelimella. Kontrastia on vain varsin kovasti, vaikka aurinko ei paistanutkaan kuin hetken, joten kuvat ovat osin melko tummia valkoisen lumen lisänä..
Matkaan lähdimme soraerikoiskokeen jälkeen Törmälän kurssikeskuksen pihasta. Alkumatka kulki metsäautotietä Pirttilammelle, jossa oli käännepaikka ja paluumatkalla autoja parkissa.
Tämän jälkeen ohitimme hitusen vanhan rakennuksen paikan ja laskeuduimme Paskolammen päähän, jossa oli pöytäryhmä. Tämän jälkeen oli mukava, sopivan harva metsäpätkä. Sitten vielä pikku pätkä tieuraa ja laskeuduimme Vuori-Kalajan rantaan laavulle.
Väkersimme tulet kosteista puista ja keitimme kahvit. Paikka vaikutti hyvältä, kallioista maastoa tosin, mutta sulan veden aikaan varmasti hieno maisema. Wc löytyi myös. Sitten matkaan kohti vuorta, päätimme mennä ylös jyrkempää reittiä ja tulla toisesta päästä alas, siis vastapäivään. Polku lähti rannan suuntaan, sitten oli hieman vaikeuksia seurata suuntaa, siis pitää katse niin ylhäällä, että näkee oranssit maalimerkit puissa. Pientä seikkailua taas ennen mäkeen lähtöä. Aika jyrkkä oli rinne, upottavaa lunta osin, osin hieman jäistä.
Parempi suunta tällä kelillä ylöspäin, toiseen suuntaan olisi saattanut olla nopea matka. Lopulta laki alkoi häämöttää, jalka ei juuri olisi enää noussutkaan. Edelleen upottavaa lunta, paikoin aiemmat jäljet hieman kantoivat. Alkupään maisemat olivat Rautalammelle päin, myöhemmät Konneveden suuntaan. Olipa vanhan heppaisennäköisen puutornin kupeeseen laitettu penkkikin maisemien ihailua varten.
 |
| Konnevedelle |
 |
| Vuori-Kalajan yli |
 |
| Laavun suuntaan, laavu pilkottaa keskellä |
Toiselta puolelta avautui hieno näkymä Vuori-Kalajan suuntaan, samaa jyrkkää rinnettä ihailimme jo laavulta. Aikamme maisemia ihailtuamme lähdimme jälleen laskeutumaan. Reitti kulki alkuun lähellä jyrkempää reunaa, mutta kaarsi sitten hieman kauemmas siitä. Jyrkkyyttä oli tässäkin paikoin. Sitten lunta alkoi olla enemmän ja maasto loivempaa. Yhdessä kohtaa huomasin toiseen suuntaan menevän kaksi reittiä maalilla merkittynä ja vanhoja jälkiä, joita tulimme vielä kolmantena vaihtoehtona.. Mikä lienee kesällä käytössä. Loppumatka lammen rantaa olikin hieman hankalampaa upottavan lumen takia. Paikoin alla oli pitkospuut, joiden kohdalle osuminen tietysti oli hankalaa lumipeitteen vuoksi. Vähemmän lumen kohdassa lumi taas lähti luistamaan puuta pitkin. Parissa kohtaa oli kaide lammen puolella.
 |
| Vuoren suuntaan, laavuniemi keskellä |
Jo huipulla ollessamme kuulimme laavulle tulleen väkeä, ja kolme perhekuntaa siellä olikin makkaran paistossa ja kahvin keitossa. Istahdimme hetkeksi kalliolle ja lähdimme sitten paluumatkalle. Paluumatkan teimme Rautalammen kautta. Kohta lähdettyämme tie ylitti Konnekosken, jota kävimme sillan alta katsomassa.
Helposti saavutettava paikka, kun ysitieltä taittaa ensin sorataipaleen. Toisaalta autolla pääsee vielä lähemmäs, kuin mitä me tulimme, mutta ei mitenkään pitkä kävely tullut kurssikeskukseltakaan. Kesällä pääsy mäkeen lienee helpompaa ja järvi on tietysti ihan erilainen. Lasten kanssa käytäväksi sopisi hyvin.
