Saariselkä 2019 kevät

Viime syksylle pitkälle suunniteltu reissu peruuntui viime metreillä erinnäisistä syistä. Siksi keväälle ilmaantuneesta sopivasta slotista huolimatta en kovinkaan varautumista tehnyt ajankohdan lähentyessä vaan odottelin käytännössä lähtöpäivän aamuun. Tutkailin kuitenkin kevään mittaan muiden retkikertomuksia ja suunnittelin reittiä. Kevään runsaan vesimäärän vuoksi yritin suunnitella reittiä, jossa olisi mahdollisimman vähän vesistöjen ylityksiä. Kiilopäältä Luirolle se nykyään onnistuisi, mutta reitti ei houkuttanut. Nostalgiasyistä se tietysti olisi kiva käydä kulkemassa, mutta ei ainoana reissuna. Päädyin rengasreittiin Raja-Joosepista lähtien. Ajatus on alkuun seurata jokivartta länteen, poiketa Pahaojan vartta Jyrkkävaaraan, josta ehkä Harrijoen seudusta huippujen kautta Anterinmukkaan ja taas huippujen yli Kiertämäjärville. Kevyempi päivä voisi olla Anterissa.

18.5. Lauantai

Pakkaaminen alkoi sitten lauantaiaamuna, kun reissuun oli tarkoitus lähteä. Sehän tiesi sitä, että jotain tulisi unohtumaan ja saa käydä matkan varrella ehkä useamminkin kaupassa tarvikkeita täydentämässä. Matka pohjoiseen on kuitenkin mielestäni olennainen osa koko reissua, tykkään kovasti maaston muuttumisesta pohjoiseen tultaessa ja muutenkin matkalla nähdä tuttuja maisemia. Onneksi rinkassa oli osa tavaroista viime reissun jäljiltä valmiina ja oleellisimpien olinpaikka oli suurin piirtein tiedossa. Mitä nyt makuupussin pussia ja makuualustaa piti kaivella ja luulla kadonneen. Leatherman ja lautanen jäivät ja paracord-naru oli mystisesti hävinnyt enkä korvaavaa köyttä muistanut ottaa mahdollista tarpin virittelyä varten. Vanhasta kunnon  Magellan GPS 320:sta oli muisti tyhjentynyt huolella ja kaikki kämppien koordinaatit olivat hävinneet. Uudet saa syötettyä, kun ensimmäinen kunnon karttataulu ne kertoo.
Peräkontti pullollaan tien päälle. Rinkan suojaksi hankkimani Ospreyn suoja ei riittänyt viereenkään 906:n peittona ja kävin ensitöikseni vaihtamassa Partioaitassa Fjällrävenin suojan tilalle, mikä oli onneksi riittävä. Karkkia ja puuroja kaupasta, ruoka-annoksia muutama ja lopulta ulos kaupungista. Käyn matkan varrella sukulaisissa kahvilla ja otan yöksi huoneiston Rovaniemeltä. Oulun seudussa on pitkästi 60-80 rajoitusta tietöiden vuoksi ja taas Iin jälkeen 80 ohitustietyömaata. Sen jälkeen pääsee mukavammin matkaamaan, muu liikennekin harvenee.

19.5. Sunnuntai

Rovaniemellä vietän yön saunallisessa kaksiossa ja aamusta pakkailen repun liki valmiiksi. Kiilopäällä käyn kääntymässä, Kuukkelista hakemassa teetä ja muistikirjan, Kaunispäältä katsomassa kairan lumitilannetta ja Kuutuantien risteyksestä jatkan ohi kohti Ivaloa. Raja-Joosepista hiekkatiellä on tien leveys vettä vähän ennen sillan kulman parkkipaikkaa. Koukkaan sitten edellistä uraa kohti jokea ja jätän auton sinne. Matkavaatteet päälle ja rantaa myötäilevää polkua sillalle. Matka ei ole pitkä. Täällä kulmalla ensimmäistä kertaa, mutta silta on toki kuvista tuttu. Erilainen ympäristö tietysti on kuin kuvitelmissa. Luttojoki on leveä ja näyttää syvältä. Toisella puolella pikkumatkan päästä baana haarautuu. Lähden oikealle Kiertämäojan ylitykselle. Joki näyttää syvältä, rannasta kepillä koittaen jo kohta on selvästi yli polven syvyistä ja keskikohta on vielä paljon syvempi. Ylempää juoksulta kuuluu kosken kohinaa, joka tietää matalampaa, mutta toki voimakkaampaa virtausta. Käyn ensin ilman rinkkaa arvioimassa mahdollisuuksia, haen sitten rinkan, kun ajattelin löytäneeni sopivan reitin virran poikki. Kohtuullinen reitti näytää menevän yhden saarekkeen kautta pari mutkaa ylempänä. Eka pätkä meneekin hyvin, toisella pätkällä virtaus onkin sitten todella voimakas. Onneksi otin matkaan kaksi tukikeppiä, joiden avulla onnistun pysymään pystyssä ja pääsen vastarannalle. Sinne nouseminen onkin sitten hieman työläämpi juttu, mutta onnistuu veteen kaatuneen rungon vierestä. Kylmää oli vesi ja aika hurja etappi taas.

Polku menee tälläkin puolella virtaa ja kohta se tulee Luton rantaan. Kaunista jokivartta on mukava kävellä hyvässä säässä.

Matka tuntuu joutuvan mukavasti, välillä pikku taukoja pitäen. Tähtään syömään Suomunkönkään tulipaikalle. Välillä rannan polku katoaa veden alle ja välillä se nousee korkealle töyräälle. Kiva reitti tämä. Luton ja Suomun haarakohta näkyy jo kauas, ennen sitä taisi näkyä Suomun sisämutkaan jäävä Könkäänvaarojen luoteisin huippu. Kohta parin lampareen ympäri pyöriskelyn jälkeen kosken kumu alkaa kuulua ja tulipaikka ilmestyy näkyviin. Kummasti ei ole isommin nälkä, vaikka olin aamupalan jälkeen syönyt vain munkkikahvit Saariselän Nesteellä ja pitänyt pari pientä karkki- ja vesitaukoa. Nyt lämmitän vettä kuuma kuppi -annosta ja pikakahvia varten, syön Jyväskylästä ostamistani karjalanpiirakoista muutaman ja pari keksiä. Kello onkin sitten jo yli seitsemän ja laskeskelen Jyrkkävaaraan olevan ainakin 7 kilometriä ja seuraavalle tulipaikallekin nelisen ja päädynkin sitten pystyttämään teltan tähän. Mitään kiirettä ei ole ja teltalle löytyy tästä ihan hyvä paikka. Kosken kohinaa on mukava kuunnella.

20.5. Maanantai

Yö sujuu mukavasti. Aamusta on vähän viileämpi, mutta ei liian. Viideltä katson kelloa, arvelen olevan jo myöhäisempi. Kuuteen asti saan unta riittämään, sitten hetken pötköttelyn jälkeen nousen. Puuro ja soppa perinteisesti aamupalaksi ja pikku hiljaa liikkeelle. Polku seuraa jokea. Koskiosuuden yläpäässä vastarannalla on mukavan näköinen tulipaikka puuliitereineen. Muutama helppo ojanylitys ja jonkin matalan lammen ympärillä kiertelyä. Seuraavalla tulipaikalla on yhtä vähän puita kuin koskellakin ja vain kirves. Istahdan hetken ja syön proteiinipatukan. Kohta vastarannalla on laavu joen leveämmällä kohdalla. Sitten kaarretaankin Pahaojan suulle. Täytän pullot Suomun vedellä ja jatkan ojan vartta. Polku haarautuu jonkin matkan päästä, jatkan oikealle. Toisen suunnasta en tiedä, en huomannut sen yhtyvän tähän käyttämääni. Vähän myöhemmin oikealle ojan partaalle lähtee vähäisempi polku, mutta jatkan vasenta laitaa. Taas pari helppoa ojan ylitystä. Jossain kohtaa vastapuolelle leviää soinen uloke ojan ympäriltä. Jonkin matkaa myöhemmin kuuluu veden kohinaa, ojassa on pieni putous. Sen yläpuolella on laaja kivikko, jota pitkin ojan ylittäminen on helppoa.

Kartan mukaan polku on vaihtanut puolta jo aiemmin, ennen suopätkää, mutta tämä reitti oli varmaankin kuivempi. Pidän muutamia pikku taukoja polun hiljalleen noustessa. Kohta onkin kevyesti jääpeitteinen lampi ja sitten toinen ilman jäätä ja sen rannassa tupa jo onkin.
Tuvassa on kylmempi kuin ulkona ja edellinen kirjaus on parin viikon takaa huonossa kelissä hiihtäneiltä... Keittelen pihalla vedet kuivaruokaa varten ja kahvit. Tuumailen jatkavani matkaa vielä ainakin Harrijoen kulmille Muorranmutkaan, ehkä jokivartta ylöspäinkin.
Ettepäin. Polulla on märempiä kohtia tiuhaan, mutta ei ongelmia hyvillä kengillä. Osuin ylemmälle polulle, joki pilkahtelee aina välillä alempana. Poroaidalle tulen yllättävän nopsaan, sen jälkeen saakin vähän pujotella suolla, mutta suunnilleen mönkijän jälkiä saan reitin kulkemaan. Sitten yhtäkkiä taas olen Harrijoella.

Pitkän kepin avulla kuljen kahta puuta pitkin joen yli onnistuneesti. Suklaata nassuun ja reitin suunnittelua. Aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan minun pitäisi tänään kävellä Anterinmukkaan huippujen yli. Toisaalta säätiedotus lupasi silloin sadetta tiistaille, nyt Jyrkkävaarassa tarkistettuna sadetta tulisi keskiviikkona - lumena - ja kaksi seuraavaa yötä olisi pakkasella. Keskiviikko olisi siten päivä, jolloin olisi hyvä olla paikallaan. No, jos kävelen huomenna Anterinmukkaan, on to-pe-ajalle kävelemistä kylliksi, jos viikonlopuksi ajattelen kotiin ehtiväni. Tätä miettiessäni olin jo jatkanut matkaani Harrijoen ja Harrijoenkaidan välisessä maastossa. Nousen hiljalleen pehmeässä sammalikossa tavoitteena alkuun ensimmäisen sivuhaaran yläosat. Sitten mietin, että taitaa olla viisainta huomenna kiertää huippujen kautta Kiertämäjärvelle ja muutan tavoitteen seuraavan haaran luo. Sieltä löytyykin varsin hyvä telttapaikka lähes tunturimaisemalla. Syötyäni ja telttaan vetäydyttyäni alkaa ripsimään eikä maisemien katselu oikein onnistu, jotta vettä ei tule sisälle. Kirjoittelen sitten ja suunnittelen huomisen reittiä. Olisiko fiksuinta nousta Hirvaspään länsireunaa ja käydä Kuikkapäällä ilman rinkkaa? Sitten jatko kohti Peuranampumapäätä ja lasku Livikonselän kautta kahlaamolle ja tuvan seutuun.

21.5. Tiistai

Kirjaukset loppuvat taas. Kumma, kun ei yhtä päiväkirjaa saa reissussa pidettyä. Taas muistin varassa, nyt vain kolmen kuukauden viiveellä tosin.
Aamu oli selkeä, huiput pilkottivat puiden välistä. Kuivailin tavaroita ja nauhoittelin höpötyksiä, joita tuskin koskaan julkaisen. Mutta olipa omaa kivaa. Aamupuurot ja vellit ja liikkeelle. Odotin ylittäväni pari sivu-uomaa, mutta niitä tuli useampi pieni vastaan ennen isompaa ja selkeää virtaa. Sopivan ylityspaikan haku vei hetken, mutta hyvin pääsin yli.

Toisesta uomasta piti kahlata yli. Sitten on mennyt jo laskut sekaisin, seuraavan kohdalla videonpätkässä puhun taas toisesta uomasta. Tämä haarautuukin kolmeksi vähän ylempänä, mutta kaikista pääsen loikkimalla tai puun runkoa pitkin yli. Evästelen hieman ja lähden nousemaan rinteeseen, tavoitteena Hirvaspäiden sivu. Nousu on pitkään varsin maltillista, kunnes jyrkkenee ja koivikko on tiheää. Lopulta maisema alkaa avautua ja ihmettelen vasemmalle avautuvaa näkymää. Kiertävien huippujen sijaan sinne avautuu notko. Kummastelen nousun aikana myös vastapäisillä etelärinteillä olevan lumen määrää...

Huipulle on enää lyhyt nykäisy ja pääsen ihastelemaan maisemaa. Huipun takaa avautuu näkymä järvelle ja joelle. Hetkeä aiemmin toki jo selvisi, että olen onnistunut kiertämään Peuranampumapäiden puolelle ja olen nyt läntisimmällä huipulla. Myöhemmin reittiä tutkaillessani huomaan, että ensimmäisen kunnon sivuhaaran jälkeen matka on suuntautunut pohjoiseen. Maaston muoto ja pilvisyys tekivät tepposet enkä tullut tarkastaneeksi suuntaa kompassilla. Sinänsä totean tilanteen olevan ihan hyvän. Vastapuolen rinteessä olisi ollut lumista ja paljon enemmän huippuja kiipeiltäväksi. Tästä on alamäkeä eteenpäin. Huomenna tai lepopäivän jälkeen olisi ollut huiput taas ylitettävänä tai pitkä tienpieli käveltävänä Anterinmukasta Kiertämäjärvelle.
Opiksi siis tämä ja kohti järveä. Alku on kivikkoista, suuntaan hieman itään seuraavalle rinteelle, josta jatkan viistosti alaspäin. Alempana on lumilaikkuja, joita osin kiertelen ja osin menen läpi. Paikoin on polveen asti kuoppia, joiden vuoksi näitä kiertelenkin. Alla olevasta maastonmuodosta kun ei ole mitään takeita, kuoppa voi olla syväkin.

Rinne jyrkkenee alempana ja alle avautuu notko, joka johtaa lampeen. Pieni nyppylä on ennen loppulaskua kohti ylempää Kiertämäjärveä. Laskeudun notkoon ja ruokailen. Päätän jatkaa sitten reittiä kiertäen pikku nyppylän ja hienoisen kiipeilyn jälkeen pääsen mukavaan alaspäin viettävään rinteeseen, joka suuntaa itään. Toiseen suuntaan tätä ei olisi hetikään näin mukava kulkea. Totean matkalle sattuvan Livikönselän sivustan pienen nyppylän, joka tuleekin vastaan. Näkyvyyttä kangasmetsässä on mukavasti ja maaston muodot näkyvät kauas. Nyppylän jälkeen on jyrkempi alamäen pätkä ja sitten alkaa suo. Ennen jokea on lyhyt pätkä, mutta onnistun upottamaan jalkani polvea myöteen juuri ennen kovempaa aluetta joen varressa.

Virtaus on voimakas, kuten keväällä sopii odottaa. Ylityspaikka on selkeä, vaihtoehtoja ei äkkiä näy, joten kengät pois ja keppi käteen. Polven seutuun on vettä, mutta se tempoo aika lailla voimakkaasti. Vastapuolella on märkää, hyvää kenkien laittopaikkaa ei löydy, kun sadan metrin päästä. Kartan mukaan polku menee muutaman sadan metrin päässä metsäkaistaleen takana. Polku menee länttä kohti ja lähden sitä sen enempi miettimättä seuraamaan. Arvelen aiempien kulkijoiden hakeneen mukavan reitin. Kohtapa polku sitten tietysti katoaa. Alan kaartamaan oikealle, jonne arvelen olevan tarpeen mennä. Suo tulee vastaan. Tutkailen sitä hetken ja hahmottelen reittiä läpi. Mielestäni löydän sellaisen ja lähden suorittamaan. Pehmeää rimpeä, ajoin märempää ja muutamien mutkien kautta matka etenee. Varmaksi en muista, tuliko tässä pätkässä mönkijänjälkeä vai oliko se myöhemmin. Yli kuitenkin pääsen varsin kuivin jaloin ja polkukin löytyy. Sitä kun lampsin sen kilometrin verran, tulee tyhjä tupa vastaan.

Asetun taloksi ja laitan teltan kuivamaan päädyn tikkaisiin. Keittelen evästä ja lepäilen, vieraskirjaa luen. Arvelen jääväni yöksi. Suunnitelmassa oli lepopäivä seuraavaksi, mutta taitaa jäädä pitämättä. Omassa seurassa saan olla.

22.5. Keskiviikko

Aamu taas valkenee normaaleine rutiineineen. Teen rauhassa lähtöä, 11 maissa liikkeelle. Polku seuraa järven reunaa, tulee poroaidalle, jonka porttia on ilmeisesti siirretty. Sitten taas suota ja jokivarren seuraaminen jatkuu. Monet ovat ylittäneet joen poroaidan kohdilta, mutta vähän pitemmällä alavirrassa tulee nytkin aika matalalta vaikuttava kohta, josta voisi yli mennä. Joen varressa on tulipaikka hienossa kohdassa joen mutkassa. Muutenkin joki on komea, en osannut odottaa tämän seudun olevan näinkin hienoa maisemaa.

Matka jatkuu metsämaisemissa. Jalka kulki mukavasti ja kohta alempi järvi alkaa pilkottaa. Sen rantaa saakin sitten tallustaa, kun odottaa ihan kohta laavun tulevan vastaan. Sieltähän se sitten ilmestyy puolivälin jälkeen. Hiukka taukoa ja evästä. Tässäkin olisi hyvä yöpyä.

Taas menoksi. Hiukkasen järven jälkeen onnistun hukkaamaan polun aika äkisti. En muista oliko siinä haaroja, mistä valitsin väärin vai miten. Jatkoin sitten matkaa pitäen joen näköyhteyden päässä vasemmalla. Taas ajoin kuivempaa ja ajoin soisempaa maastoa. Sitten eteen tulee vasemmalle laskeva oja. Hmm. Ei ole kartassa tällaista jokivarren polulla. En kyllä polkua ole vähään aikaan kulkenutkaan, mutta silti. Kartalta arvioiden olen matkannut itään suon reunaa ja vanha gps vahvistaa asian, kun koordinaatit siirrän kartalle. Kolmokkioja. Taas vikasuuntaan. Pitäisiköhän kompassi ottaa aktiivisempaan käyttöön? Taas uusi suunnan määritys, aika suoraa pohjoiseen. Otan nyt kompassin käteen ja lähden suuntimaan. Ojan ylitys uudelleen meinaa teettää ensin töitä, mutta sitten löytyy sopiva kohta. Osan matkaa pääsen polkua, sitten lähden suoraa rinteeseen. Kolme matalaa huippua vierekkäin, joista keskimmäisen yli menen. Ihan kohtuullista maastoa mennä. Sieltä se polku tulee sitten vastaan ja matka jatkuu sitä. Kohta tulen ensimmäisen polkupäivän maastoihin ja Luttojoen sillalle. Muistan lähteä jokivartta kohti autoa, joka odottelee kiltisti paikoillaan.
Tien varren portilla tulee tullin auto vastasuuntaan. Minulle ei ole heillä asiaa. Päivä alkaa olla illassa ja kun tämä Ivalon seutu on aiemmin vähemmän käyty, päätän jäädä sinne yöksi. Varaan huoneen Kultahipusta. Käyn kylillä syömässä grillillä ja saunon huoneen omassa saunassa. Aamusta käyn kierroksella, haen pari geokätköä. Sitten kohti etelää. Ennen Rovaniemeä pysähdyn ihmettelemässä Vikakönkään komeita kuohuja. Etsin kätköä myös, huonolla menestyksellä.

Opettavainen retki. Reitistä kannattaa olla selvillä. Maasto voi hämätä, jokilaaksoa ylös mentäessä maasto nousee kolmeen suuntaan. Sinänsä sekoilu ei haittaa tuonut, mutta olisi voinut olla toisinkin. Reissu oli lyhyehkö, mutta riittävä. Uudet maisemat oli mukavat, voisi ajatella käyvänsä Kiertämäjokivarren vielä toisin päin. Näkisi samalla, mihin polku katosi vai mihin itse siltä hävisi.