Saariselkä 2021

Viime tinkaan meni taas varusteiden tarkistus. Riittävästi lienee kuitenkin mukaan lähtenyt, ainakin ekana yönä saan teltan pystyyn ja pääsen pussiin patjalle eikä nälkäkään tule.

26.5. keskiviikko

Lappiin on pitkä matka vaikka Keski-Suomesta lähtee liikkeelle. Työpäivän päälle ajan Haapavedelle mutkien kautta: Lintulahdessa tyhjennys ja täyttö, sitten Ylivieskaan siskoa morjenstamaan ja kauppatarjontaan tutustumaan, kun jotain puutteita keksin. 

Jossain tien päällä sateenkaari povaa hyvää eteen.

27.5. torstai

Aamusta matka jatkuu. Rekkaa löytyy hidasteteeksi ja muitakin köröttelijöitä. Limingassa ABC:llä täytyy taas käydä. Sitten Ouluntullista geokätkö, toivottavasti oli Kempeleen puolella. Uuden OYSin työmaan ohi ajelen. Kaistanvaihtovaikeuden vuoksi ajan sitten kaupungin läpi Tuiraan. Kuivaniemessä jo nälättää, lounastauko. En tankkaa, koska kallista.

Navigaattori ehdottaa Simosta sivutiereittejä. Päätän antaa kohtalon vaikuttaa, jos Simosta löytyy kohtuuhintaista polttoainetta, menen tuota reittiä. Ei löydy, joten nelostie jatkuu. Kemissä en muista poiketa huoltoasemia kohti, ohitustie menee sujuvasti riittävän kaukana kaikesta. Tähtään sitten Tervolan Tervakuksaan, siellä on joskus tullut poikettua.

Yllätys, yllätys, mittarikenttä on remontissa, ei heru menovettä. Heikosta polttoainetilanteesta huolimatta käyn kylällä pärtsäämässä ja terkkaria katsomassa, tuollakin on tullut joskus työhommissa käytyä. Sitten takaisin tielle ja ekalle TB:n kylmäasemalle tavoista poiketen. Ja tietyisti ihan kohta olisi ollut ABC:n asema tarjolla (pitkä tarina).

Ennen Rovaniemeä saan ohittaa marssirivistön ilmeisesti viestikalustoa. Teollisuuskylän Nesteeltä käyn jäätelöä ja juomista hakemassa. Tällä kertaa en stoppaile napapiirillä. Vikajärvellä näyttää olevan yllättävän edullista polttoainetta tarjolla.

Jonkin matkaa menee mukavasti, kunnes on taas tuuppanoita tiellä. Syykin selviää muutaman ohituksen jälkeen, marssirivistö 11 ajoneuvoa. Jotkut haluavat mieluummin ajella 60 km/h, kuin ohittaa ne. Not me. Muutama eka rekan perästä, sitten lopulta rekasta ohi. Koko ohitusurakka vie n. 50 km. En pysähdy ainakaan ennen Sodankylää...

Sodankylässä ei pysähdytytä ja jatkan matkaa kohti Peurasuvantoa. RetkiElinan kahvilan aukioloaikaa arvuuttelen, ehdinkö ennen sulkemista. Näyttää olevan 10-17 ja ehdin parikymmentä minuuttia ennen. Puolukkapiiras kahvilla on herkullista. Reissun tarkoitus tulee puheeksi ja saan kutsun tulla paluumatkalla kertomaan kokemuksesta.

Saariselästä ohi, Ivaloon on mentävä leipäostoksille. Sieltä sitten itää kohti. Uusi reitti näyttää olevan jo viitoitettu selvästi ennen raja-asemaa ja ajelen sinne. Uutta sorauraa saa huruutella ja tie viekin ihan oikeaan paikkaan. Tiellä ennen sillan parkkia on taas vettä ja ajelen viime kerrasta tutulle paikalle. Nyt on muutama muukin auto täällä.

Rinkan välppäystä täytyy tehdä, ahdan loput kamat sisään. Sitten käppäilykamat päälle, auto lukkoon ja avain jemmaan (taskuun). 

Iloinen retkeilijä lähdössä.

Käyn katsomassa sillan kulman laavua, mukavasti sivussa sillasta, kivan näköinen paikka. Sitten hytkyvää siltaa Luton yli. Käyn kurkkaamassa myös Kiertämäjoen, vettä on paljon, kova virtaus. Sitten polulle.

Minulla on ensi kertaa sauvat mukana ja kylläpä on hyvä ylitellä kosteita kohtia, puita ja kiviä, kun saa hyvin tukea. Ehkä myös hartioiden lihakset tykkäävät liikkeestä olkaviilekkeiden alla. Joudun vähentämään takin päältä pois eikä pipokaan ole tarpeen. Sataa ripeksii muutaman pisaran, mutta ei kastaakseen. Hetken päästä tipahtaa taas muutama. Jokusen kerran tämän toistuttua pysähdyn laittamaan sadesuojan rinkan päälle. Eipä ripeksi enää pisaraakaan.

Parissa kohdassa on tehty oikopolkuja varsinaisen polun seuratessa joen mutkia. Eipä tänne oikomaan ole tultu, joten kierrän mutkien kautta. Matkalle on merkitty useita tulipaikkoja, joista yhdessä on penkit ja jopa verkko puita varten, tosin tyhjä. Kun alan lähestyä Alempaa Kiertämäjärveä, yritän arvailla ja muistella, miten viimeksi onnistuin toiseen suuntaan eksymään polulta. Toisella reunalla vähän soista osuutta polku on hetken vähän hukassa ja sivuun lähtee mönkijän jälki, olisiko lie sotkenut? Järven täällä päässä on hieman jäätä rannassa, kaukaa pilkottaa osin lumipeitteinen tunturi.

Alempi Kiertämäjärvi.

 Kohta laavu näkyykin ja arvelen jääväni tähän yöksi, kun kellokin lähenee 21:ta. Laavulla on kaksi miestä, jotka ovat kävely- ja kalastusreissulla. Paistelen makkarat tulilla, syön leivän ja pystytän teltan rinteeseen. Vielä kirjoittelut ja hetki kirjaa ja yöpuulle.

28.5. perjantai

Yöllä sai heräillä monta kertaa. Ulkona käyntiä pystyi venyttämään joten kuten. Jaloille lisälämmöksi tarvitsi untuvatakin, sitten tarkeni paremmin. Jossain vaiheessa sade ropisi kummallisen kuuloisena. Katsoin ja katon päällä oli lunta. Aamulla sitä oli maassa vain hitunen jäljellä.

Aamun eväs.

Aamupalaa normaaliin tapaan: puuro, soppa, kahvia ja leivät. Viileää oli, ei palellut kuitenkaan. Teltan kuivausväline puuttui, joten kuivasin hieman ekstrapipoon, joka oli vesipullotaskussa. Hieman jäi kosteutta, mutta pakkasin sisä- ja ulkoteltan erikseen. Liikkeelle lähdin joskus 9 jälkeen.

Eipä tuntunut järven ranta hetikään yhtä pitkältä kuin viimeksi toiseen suuntaan. Jo kohta tuli kolmikko vastaan, yksi näistä koira. Järven jälkeen tuli mukavaa metsää, joen vartta ja vähän kauempanakin meni reitti. Ojien ylityksiä, pientä suotakin matkalla. Karhuojan hienon tulipaikan ohitan vain. Vaatetta jäi reilusti, pitäisi jossain vaiheessa vähentää.

Lounastan Hangasojan tulipaikalla. Tässä joki on hyvin tyynesti virtaava. Osin lumipeitteinen Peuranampumapään huippu näkyy tähän. Pohdin kovasti reittiä, koska ylityspaikka olisi ihan kohta. Jos siis ajatus on nousta tunturiin, yöpyä pään sivussa. Lunta näyttää olevan, tosin näkyvissä ovat pohjoisrinteet. Voisi myös laskeutua Harrijoen puolelle tai hulluuksissaan jatkaa päitä myöten Anterijoen puolelle. Seurailen nyt alkuun kuitenkin jokea suoalueelle ja tarkkailen ylitysmahdollisuuksia. Yhdessä kohtaa jo olen aloittaa ylityksen, mutta toisen puolen kosteikko hidastaa. Poroaidan vierestä näyttäisi myös pääsevän, mutta nyt kengät ovat jo märät, vessattaa ja tuo lumitilannekin arveluttaa. Josko kuitenkin tuvalle ja tien kautta? Joen puoleisesta poroaidasta menen ensin, mutta toean kosteikon yli pääsevän paremmin aidan tulopuolta ja palaan takaisin. Toinen portti näkyy vähän matkan päässä. Sitten vielä vajaa kilometri järven rantaa ja mökki ilmestyy näkyviin. Järvi on osin ohuen jään peittämä.

Kiertämäjärven tupa.

Saan tulet aikaan hetken yrittämisen tuloksena ja sukat ja kengät kuivumista yrittämään. Eivätpä kengät mitään kuivumaan ehdi, mutta yritetään edes. Ajatus on nyt aamulla jatkaa rajan kautta. Katson rinteitä sillä silmällä ja tarvittaessa köpöttelen tietä Anterinmukkaan asti, kun sinne olisi hinku päästä. Sunnuntai voisi olla lepäilypäivä tai taas hulluttelun iskiessä joku seikkailu ja sitten rivakasti takaisin kahdessa päivässä, jotta tiistaina on jo matkalla takaisin tien päällä.

Saan myöhemmin seuraksi tutut kalamiehet.

29.5. lauantai

Aamulla lämpö on ulkona nollan nurkilla. Yöllä kävin ulkona klo 0.50 ja oli valoisaa kuin päivällä. Muiden vielä nukkuessa teen puurot tulipaikalla. Etelän kalamiehet ovat olleet mukavaa juttuseuraa. Heidän herättyään käyn pakkaamassa pussin ja alustan ja toivotamme hyvät loppureissut (taas). Sitten polulle.

Alkumatkasta yritän taas tunnistaa kohtaa, josta tulin suon yli ylityspaikalta viimeksi, mutta ei onnistu. Polulla on paljon märkiä kohtia kierreltävänä. Seuraavan lammen kohdalta näkyy komeasti tuntureille. Ainakin kaksi venettä näyttää olevan. Ahmaojan tulipaikalle tulee Garminin mukaan n. 3km. Eipä huvittane tuvalle mennä välillä yöksi, jos rajan pintaa on kulkemassa. Leipää mutustaessani tulee hirvi reilun sadan metrin päästä joen läheltä, hiippailee hitaasti ja ylittää polun luimistellen ja säpsähdellen. Mitä lie kuulee. Se katsoo suuntaanikin muutamia kertoja ja vasta hieman liikahtaessani ottamaan vettä, se lähtee laukkomaan.

Ahmaojan tulipaikka.

Baana. Hirvaspäitä taustalla.

Sitten olisi tietä edessä. Ura on varsin hyvä mennä, märkyyttä tosin on, pehmeää ja lunta. Eipä käy kateeksi pyöräilijöitä, jotka ovat Anterissa käyneet... kuntoilun kannalta :) Tuntureita vilkuillen saavutan aika nopeasti porokämpän ja valvontatuvan. Huomaan tulipaikan niiden välissä Harrijärven rannassa ja kaarran sinne lounastamaan. Mukava paikka, ei tosin puuhuoltoa. Telttapaikoja on hyvin tasaisella kentällä ja Anterinmukan vieraskirjan mukaan käyttöäkin on.

Harrijärven rantaa.

Uusin voimin taas eteenpäin. Polku kaartelee ja nousee ja kohta olenkin Vuosselinpuron kohdallaa. Nämä lapin nimet ovat tähän aikaan vuodesta vähän hassuja, on tuo oja ainakin, jos ei joki.. Kohta ilmeisesti eroaa jonkinlainen polku tien mukaisesti kulkemaan joen toiselle puolelle, seuraten sähkölinjaa ilmeisesti. Jatkan kuitenkin pääuraa. Pidän matkalla pari taukoa ja muutaman lyhyen huokaustuokion. Hirvaspäänpalojen tulipaikka tulee taas yllättävän nopeasti vastaan. Siinä on jopa puuhuoltokin, mutta telttapaikkojen suhteen kohta on vähän hankala.

Suklaatauon jälkeen taas eteenpäin. Länsimmäisen Helttamoroston noustessa eteen alan pohtia "oikaisua" sen ja Korvapuolen välistä. Järki ei ehdi mukaan päätöksentekoon ennen kuin jalat vievät jo. Yllättäen lunta on vastassa. Pälvikohtia löytyy ja pääsen niitä pitkin kiertelemään aika pitkälle, kunnes lumessa kahlailupaikkoja tulee. Ehkä kaksi askelta on kantohankea koko matkalla. Seurailen ojauomaa hiljalleen ylös. Raskasta, mutta toisaalta ihan toista kuin hiekkatietä. Välillä reitti on kanjonimaista. Maisemat alkavata avautua taaksepäin. Helttamorosto nousee vasemmalle ja ylempää aukeaa näkymä Korvapuolenkin suuntaan. Ollapa vähemmän lunta, niin voisi nousta tuonne. Lunta on välillä vain pinnan peitto, mutta pääosin puolisääreen, välillä polveen asti. Osan matkaa pystyy kulkemaan ihan ojan parrasta, mutta välillä täytyy nousta kauemmas. 

Tyypillistä "oikaisumaastoa" 1.

Tyypillistä "oikaisumaastoa" 2.

 

Useamman huokaustauon vaatii ylös pääseminen, mutta niin vain alkulähteille pääsin. Sitten alarinteeseen. Aika ripeästi rinne alkoi antaa oikealle ja piti alkaa lukemaan karttaa ja tarkkailla kompassia, ettei käy vanhanaikaisesti. Onnistun laskeutumaan sopivasti aika lähelle oikealta ja tulosuunnasta tulevien ojien yhtymäkohtaa. Nyt lunta alkaa olla riittävästi, lähes koko laakso on valkoisena. Patukkatauon paikka.

Kahlaaminen jatkuu. Hyvänä puolena on toki se, että nyt suunta on alamäkeen. Muutama molskahdus tulee lumipätkillä, eli sulamistakin tapahtuu. Kengät ovat jo valmiiksi märät, joten ei liene väliä. Luulen suht nopeasti ohittavani oikealta laskevan haaran ja alan jo odotella Anterijoen pian ilmaantuvan näkökenttään. Kuitenkin oikealta laskee alas vuolas haara. Hitto. Olen ylärinteessä jo aika korkealla ja oikealla kahden nyppylän väli näyttää olevan lähes samalla tasolla, joten samoilla kirvaamisilla jatkan tuostakin. Lumista on kumpaakin reittiä joka tapauksessa. Nousua tulee hieman, mutta ei mahdottomasti. Hieman lumetontakin pätkää tulee, mikä ilahduttaa kovasti. Ylhäällä valitsen nyt vasemman rinteen ja lähden alas. Jotain kummaa nopeaa paukutusta kuuluu lyhyt sarja jostain oikealta. Hmm. En ole yksin. Jatkan alas ja huomaan vielä enemmän vasemmalle painuvan ojauoman ja kaarran senkin yli. Muutama sata metriä vielä ja Anterijoki tulee näkyviin.

Hieman erikuntoinen ura.

Pettymyksen tuo kulku-ura, joka on nyt soisella pohjalla luminen. Kelkan jälki kantaa välillä, välillä ei ja pohjan pettämisen odottelu on aika raastavaa. Vesikohtia on myös runsaasti ja pätkä onkin todella raskas. Katson kartasta etappeja, jotta on jotain merkkejä, millä todeta etenevänsä ja määränpään lähestyvän ja matka eteneekin kohtuullisen mukavasti. Kaarto vasempaan, sitten suoraan, joesta kauemmas, jokea lähemmäs, polku tekee mutkan, takaisin, kaarto ja - ai tässä tulikin Kaarreoja vastaan. Nousen hieman ojan vartta, kun ensin edes huomaa asiaa, mutta sitten se valkenee.

Kiertämäojan suulla.

Pikku huokaisu ja kengät pois. Sukat ovat läpimärät, joten antaa olla jalassa. Ylitystossut jalkaan, vaelluskengät kaulaan ja rinkka selkään. Vettä on puolisääreen ei sen kummemmin valitussa ylityskohdassa. Suuntaan Anterin varren polulle. Ojaa seuraavaa uraa en oikein havaitsekaan. Polku on hyvää kulkea, suht lumeton ja muutamat laikut on helppo kiertää.

Anterinmukka on tyhjä. Aiemmin vastaantullut koiraperhe ja pyöräilijät kävijöine kuun vaihteen hiihtäjien jälkeen. Joessa ei ole ihan hulluna vettä tällä kertaa. Rovapää näkyy komeasti. Aurinkokin näyttäytyy, taisi tosin näkyä pariin otteeseen matkallakin.

Rovapää ja puuvaja.

Pakko lepuuttaa hetki. Päivän matka oli n. 23 kilometriä ja nousuakin tuli ja lumessa kahlailua. Syödäkin varmaan pitäisi, mutta ei ole juuri nyt nälän tunnetta. Juon, otan suklaata ja elvyn. Saan aikaiseksi ruuan lopulta. Sitten saunaa lämpiämään, kun alkaa olla jo ilta. Kamina lämmittää hieman aluksi. Puita pitää pieniä aika lailla, isoilla haloilla ei tahdo saada tulia aikaiseksi tai pysymään.

Sauna ei ihan tulikuumaksi ehdi, mutta riittää minulle. Saunan jälkeen kengät ja sukat sinne yrittämään kuivumista. Vähän karkkia ja vieraskirjan ja mukana olevan kirjan lukemista. Porot ovat rohkeasti tuvan ympärillä. Unta saa hetken odotella, mutta sitten sitä maittaakin mukavasti.

30.5. sunnuntai

Katson kelloa 8 aikoihin. Venyilen vielä hetken, ulkona käynnin jälkeen palaan edelleen pötköttelemään. Eilinen tuntuu koko kropassa. Ehkä nukahdankin vielä hetkeksi, ainakin piristyn. Taaskaan ei ole kovin nälän tunnetta, mutta teen silti perus puurot ja leivät ja hyvinpä nuo sitten maistuvat. Aurinko paistaa ja lintuja on paljon.

Pienin taas puita, nyt pussiin, ja laitan saunaan pienet lämmöt. Sukat ovat lähes kuivat, mutta kenkien kanssa ei ole tapahtunut mitään. Liekö kuivavat ennen juhannusta. Pohdin reittisuunnitelmaa, lähtisinkö kuitenkin jo tänään esim. jokivarren laavulle. Olisi se pois seuraavilta päiviltä. Toisena vaihtoehtona on toipua tämä päivä ja huomenna hipsiä Harrijärvelle tai Ahmaojalle tai Kiertämälle tai miten ja mihin asti nyt jalat vievät. Tiistaina haluaisin kuitenkin olla suht ajoissa autolla, jotta ehtisin ennen etelään lähtöä pyöriä vielä täällä. Siidassa voisi käydä ja Kiilopäällä. Ehkä yöpyminen jälleen Rovaniemellä ja keskiviikkona kotikonnuille.

Tuon kengät sitten sisälle. Istuksin ulkona auringossa. Syön pariin kertaan ruuan, vaikka ei edelleenkään ole kovin nälkä, niinkuin reissuilla aika yleisesti tahtoo olla. Luen kirjaa ja kämpän historiikin, suunnittelen tulevien päivien etappeja. Lepopäivä oli uusi asia aiempiin reissuihin nähden ja hyvä sellainen.

Se tupa.

Saunan kuistilta epätyypilliseen suuntaan.

 

31.5. maanantai

Aamulla heräilen jo kuuden aikaan ja päätän nousta. Aamupuuro, tuhkat, vedet ja siivous. Aikaa vierähtää ja kahdeksan maissa nousee rinkka harteille. Päätän kokeilla muovipusseja kenkiin (ei, ei). Kaarreoja tulee nopsasti vastaan. Kenkien välppäys ja yli, sitten sama välppäys toisin päin. Ripustan pyyhkeen roikkumaan rinkasta, liehukoon siinä. Ylityskengät myös roikkumaan ja sadesuojaa rinkan yläosan peitoksi. Teltta tulee vähän pussistaan ulos ja kepit ja tikut ovat erikseen rinkan sivussa. Pysynevät mukana.

Tunnistan muutaman vuoden takaisen reitin suurpiirteisesti, silloin tulin Siliäselältä alas suuntana tämä Kaarreojan suu. Lähden sitten hipsuttelemaan polkua. Alkumatkan polku on ihan kohtuullista. Vähän matkaa pohjoiseen menevä osuus on myös, mutta sitten alkaa lammikoiden kiertely. Aika nopeasti tulen ojalle, jonka vartta tulin lauantaina. Meinaa olla haastavaa päästä siitä yli. Toiseen suuntaan pääsin pölliä pitkin niin lähelle tätä reunaa, että pystyin hyppäämään rantaan, mutta en lähde kokeilemaan samaa toiseen suuntaan. Manailen, että taasko pitää kahlata, mutta samalla noustuani ojan vartta ylös, löydän hullunpöllin, jota pitkin sipaisen yli. Jonkun ajan päästä on vastassa Hirvasoja. Tämä näyttääkin sitten siltä, ettei helppoa ylityskohtaa tulle löytymään ihan helposti, joten kenkää pois. Ajauduin vielä uran vasempaan reunaan, lähempänä Anterijokea olisi saattanut olla helpompia ylityskohtia. Nyt parin askelen jälkeen jalka humpsahtaa hiekkaan reilun kengän verran, ei onneksi enempää, mutta eipä ole hääviä hiekkatäyteiselle crocs-tyyppisellä kengällä.

Mennäänpäs mokomasta yli, että ...

Nopeasti olenkin jo pyöräparkin laavulla. Kummasti tätä paikkaa ei ole nimikyltitetty. Puuhuolto kuitenkin on ja wc ja hieno maisema joen yli Puoli- ja Purnupäälle. Joki on tässä vähän kauempana, vähäinen oja menee lähempänä. Pidän lounastauon, taas väkisin.

Maisemat laavulta.

Sitten eteenpäin. Vanhan raja-aseman länsipuolelle on tehty pari uudempaa rakennusta. Kierrän aseman pihan kautta. On täällä tosiaan useampi rakennus ja selvästi joskus asuttu. Mikäs näissä maisemissa asuessa. Näin keväällä ei vain noin vaan lähdetäkään kylille. Ehkä telakulkuneuvolla onnistuisi tai lentopelillä tietysti.

Tie on välillä luminen ja välillä pehmeä, mutta hyvin kuljettavissa. Ojien yli on sillat tai rummut. Kohta alkaa nousu Helttamorostojen väliin ja sitä riittääkin. Toisenkin kerran saa pysähtyä huokaisemaan. Huomaan tieuran pengerryksen ja voin vain ihailla sitä työväkeä, joka aikoinaan, ennen sotia, on tien pohjaa ollut tekemässä.

Myös siltoja on tehty.

Lopulta savutan huipun ja menen tien sivuun penkalle poroaidan viereen. Makoilen, otan suklaata ja hörpin vettä. Tästä on myös upea maisema Korvapuolen ja Hirvaspäiden suuntaan. Kohta jotain vilkahtaa pohjoisen suunnassa. Kolme kulkijaa ilmestyy näkyviin. Istun hiljaa ihmetellen ja joukko kävelee ohi minua huomaamatta. Enpä olisi niin juttutuulella ollutkaan, mutta kulkemiseen keskittynyttä menoa oli. Jatkan maisemien ihailua ja lepäilyä hetken ennen kuin jatkan matkaa. 

Keskellä Korvapuoli.

Yritän tunnistaa kohtaa, josta lähdin pari päivää sitten maastopätkälle, mutta en huomaa sitä. Paarustan polkua, jokunen etappi on vielä ennen Harrijärveä, jossa ajattelen pitäväni seuraavan pidemmän tauon. Hirvaspäänpalojen tulipaikalla pysähdyn hetken, täytän vesipullon. Sitten oikeastaan menen isommitta tauoitta Harrijärvelle. Tie on välillä hyvin pehmeää, routa alkaa sulamaan. Kuitenkin pääosin se on edelleen hyvin kuljettavaa. Arvioin koko ajan, uskallanko jatkaa tietä pitkin Ahmaojalta vai valitsenko varman, mutta luultavasti ainakin pari kilometriä pidemmän polkureitin Kiertämäjoen vartta.

Harrijärvellä parkkiin. Teen ruuan, juon kaakaota ja pötköttelen. Makoilua haittaa kirkas aurinko, joten laitan pipon silmille. Sitten jokin naksahtelee siellä täällä ympärillä. Kun katson, mitään ei kuulu. Tämä toistuu muutaman kerran, kunnes päätän nousta ja lähteä.

Tutut jäljet tulivat vastaan.

Seuraava rinkan lasku on Ahmaojalla. Katson jälkiä lähteneen tien suuntaan ylös, joten arvelen alkupäivien kalamiesten lähteneen suunnitelmansa mukaan sinne. Lähden nousemaan sitten minäkin. Ajattelen katsovani leiripaikkaa polun laskupuolelta ennen soisempaa aluetta.

Onpa nousua taas. Tie on välillä tosi pehmeä pitempiä matkoja ja taas epäilyttää, noinko sitä pääsee läpi asti. Sitten taas tulee kovempaa kohtaa. Taakse avautuu tunturinäkymää vaatien pyörimistä ja pysähtelyjä. Huipun luona on poroaidan portti, vähän sitä ennen on mielenkiintoisia jälkiä hiekassa.

Jonkun muun tassunjälki.

Kohta meinaa poru päästä, kun katson kartassakin olevia lammikoita edessäni. Miten noista pääsee ohi..? Vasenta reunaa menee kuitenkin lumipeitteinen ura, joka ei näyttäisi menevän vetisten kohtien päältä. Lumi ei tietenkään täysin kanna, ei tosin upota pohjia myötenkään ja pääsen etenemään. Toista puolta saattaisi myös mennä lumetonkin reitti, mutta kuivuudesta ei sitten tiedä.

Tämä on jo alempaa otettu kuva takaisinpäin.

Seuraava pätkä on suht kevyttä laskettelua. Päätän kuitenkin alkaa katsomaan yöpaikkaa, muuten vaarana on lasketella Lutolle asti eikä huomenna onnistu liikkuminen ollenkaan varsinkin autossa istumisen jälkeen. Kohta löytyykin hyvä töyräs polun varrelta, siitä on näkyvyyttä pohjoisen vaaroille, hieman välttävästi tosin. Töyräs on vain kohtuullisen jyrkkä ja juurella ja tien toisella puolella olevan ojan välillä on lunta, joten leirikengillä ei veden haku onnistu. Onneksi olen suht vastikään syönyt ja vettäkin tuli otettua Harrijärveltä sen verran, että pärjään. Pesen jalat lumessa töyrään päällä, tuoksahtavat aika lailla, kiitos muovipussituksen. Kirjoittelen, luen vähän ja koitan, jos suklaa maistuisi ja sitten unille. Matkaa jäi taitettavaksi ehkä seitsemisen kilometriä.

Teltta aitiopaikalla.

1.6. tiistai

Taas viimeisen päivän kirjaamiset ovat tekemättä. Mutta hyvinhän sitä muistaa nyt 9 kuukauden takaisia tunnelmia.. Onneksi laitekantaa on ollut mukana ja Garminin mukaan liikkeelle olen lähtenyt jo 6.30. Ei siis ole uni maittanut rajan pinnassa. Tien kävely oli helppoa ja nopeaa. Tunnistin historiallisia merkkejä matkalta, lumiauraa suon takaa ja siltojen runkoja muun muassa. Seurasin gps:stä aiempaa seikkailuani Kolmokkiojan seudussa, en kovinkaan kaukana käynyt tästä urasta silloin. Tie muuttui enemmän tavanomaisemmaksi hiekkatieksi, kun matka eteni. 

Tauko paikalla.

Kuivaa baanaa.

Aika nopeasti ura kaarsi vasemmalle ja kohta ojan varteen suuntaava urakin siitä erkani. Sillan jälkeen taas pieni metsäpätkä autolle ja reissu oli takana. Viimeisen päivän matka oli reilut 8 km.

Kävin katsomassa Raja-Joosepin asuinpaikkaa vielä ennen lähtöä. Ihan helppoa ei varmasti elämä ole täällä aikoinaan ollut, mutta jokin veti rannikon pojan tänne metsän keskelle aikoinaan.